Hiljaisuustassu
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuustassu tassutti sisään leiriin Lehtituulen perässä. Hänellä oli huono-olo, mutta hän ei ollut viitsinyt sanoa siitä mitään. Hän oli todennut itselleen vain uudelleen ja uudelleen, että se ei ollut mitään ja hänen pitäisi vain antaa asian olla, mutta hänen huono-olonsa vain tuntui jahtaavan häntä kaikkialle. Aivan yhtäkkiä hänelle saattoi tulla karmea olo ja tuntua siltä, että maailma repeäisi hänen allaan.
Hiljaisuustassu hoiperteli kohti oppilaiden pesää aikeenaan mennä nukkumaan tai muuten lepäämään, mutta Aamuraita pysäytti hänet. Naaras katsoi alas oppilaaseen ja hänen silmissään kimmelsi huoli. Hiljaisuustassu siristi silmiään hieman katsoessaan naaraaseen.
“Hiljaisuustassu? Onko kaikki aivan kunnossa? Et näytä voivasi hyvin”, naaras naukui huolestuneella äänellä. Hiljaisuustassu veti henkeä aikeenaan sanoa jotain, mutta alkoikin yskiä. Aamuraita pörhisti turkkiaan ja katsoi silmät suurina oppilaaseen.
“Sinähän olet tulossa kipeäksi! Nyt lähdet kyllä heti parantajan pesälle tarkistettavaksi! Eikä sitten mitään muttia”, naaras määräsi ja katsoi Hiljaisuustassua määräävästi. Kolli huokaisi ja lähti seuraamaan soturia kohti parantajan pesää. Hän huomasi Kamomillatassun leirin laidassa. Hän huokaisi hiljaa. Nyt hän ei sitten pääsisi juttelemaan naaraan kanssa.
Aamuraita asteli sisään parantajan pesään ja Hiljaisuustassu asteli hänen perässään sisään. Hän näki heti Lepakkohuudon ja Virtaviiman pesässä. Häntä harmitti hieman, että parantajilla oli muutenkin niin paljon tekemistä. Ei hänen pieni sairautensa olisi ollut niin iso asia, että heitä olisi tarvinnut häiritä.
“Hei vain! Mikä on hätänä?” Sumutuulen ääni sai Hiljaisuustassun säpsähtämään ja keskittymään taas muuhun.
“Hiljaisuustassu tässä vaikuttaa sairaalta, joten ajattelin, että olisi hyvä, että hänet tarkistettaisiin”, Aamuraita naukui. Hiljaisuustassu liikautteli tassujaan vaivaantuneesti.
“Käy vain siihen istumaan niin tutkitaan sinut”, parantajaoppilas naukui ja meni Hiljaisuustassun luokse. Kolli teki työtä käskettyä. Hän istahti alas ja antoi parantajan alkaa tutkia. Tämä tarkisti hänen hengityksensä ja kosketti hänen nenäänsä omalla ja sitten teki jotain muuta.
“Mitä oireita sinulla on?” parantajaoppilas kysyi viimein.
“Yskittää ja hieman huono-olo. Nenäkin ja silmät saattavat välillä vuotaa”, kolli kertoi hiljaa. Naaras nyökkäsi.
“Se mahtaa olla vain nuhaa. Se ei ole vakavaa, mutta olisi parempi, että jäät tänne lepäämään, jotta et sairastuta muita”, Sumutuuli naukui ja heilautti häntäänsä kadotessaan yrttivarastolle. Hän tassutti pian joitain yrttejä mukanaan, ja Hiljaisuustassu oletti niiden olevan itselleen, mutta tämä kuitenkin sen sijaan tassutti vain muiden potilaiden luokse. Hiljaisuustassu huokaisi ja katsoi Aamuraitaan.
“Minä menen kertomaan Lehtituulelle, ettet voi osallistua enää harjoituksiin. Lepää sinä vain”, naaras naukaisi hymyillen ja tassutti ulos. Hiljaisuustassu punastui hieman ja meni sitten lepäämään. Aamuraita se sitten oli mukava kissa.
