Hiljaisuustassu
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuustassu suostui heti, kun Kamomillatassu kysyi voisiko hän auttaa naarasta hakemaan uudet sammalet vanhojen ja revittyjen sammalten tilalle.
Matkalla naaras kuitenkin poikkesi sisarensa luokse ja Hiljaisuustassu katseli hieman kauempaa, kun tämä koetti pyytää häneltä anteeksi. Kuitenkin Rosmariinitassu vain sanoi jotain siitä, miten ei halunnut puhua juuri sillä hetkellä hänen kanssaan ja lähti pois. Hiljaisuustassu saattoi nähdä Kamomillatassun silmissä kimmeltävän surun ja ahdistuksen.
Hiljaisuustassu laski häntänsä naaraan selälle ja veti tämän itseensä kiinni.
“Ei hän sinua vihaa. Hän on varmasti vain hyvin sekaisella päällä. Älä huoli, kyllä hän leppyy”, Hiljaisuustassu vakuutteki ja yritti vaikuttaa siltä, että muka tietäisi oikeasti miltä Rosmariinitassusta tuntui. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne uudestaan, kun kuuli Lepakkotassun sanovan jotain ja lähtevän.
*Typerä hiirenaivoinen karvapallo!* Hiljaisuustassu ajatteli ärtyneenä mielessään, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen, vaan antoi Kamomillatassulle tilaisuuden purkaa tunteitaan. Jos naaras tarvitsisi jonkun jolle itkeä, hän olisi siinä. Jos naaras tarvitsisi jonkun jonka hakata, jotta voisi rauhoittua, hän olisi siinä valmiina. Jos naaras halusi heittää solvauksia ilmoille, Hiljaisuustassu oli valmis. Ja jos Kamomillatassu halusi vain olla ja selvitellä ajatuksiaan mielessään joku tukenaan, Hiljaisuustassu ei ollut siitä lähdössä. Hän aikoisi odottaa, että naaras itse pyytäisi häntä lähtemään, ennen kuin siirtyisi yhtään mihinkään.
//Kamo?
