Hiljaisuustassu
Kirjoittaja: Kärmis
Kun Kamomillatassu pyysi Syöksytassua lähtemään ja jättämään hänet Hiljaisuustassun kanssa kaksin, kolli tunsi sisällään pienen lämmön läikähdyksen. Hän ei voinut uskoa, että Kamomillatassu todella halusi olla hänen kanssaan kahden, ennemmin kuin Syöksytassun kanssa.
“Kamomillatassu, pidätkö sinä Syöksytassusta?” sanat vain puskivat ulos Hiljaisuustassun suusta. Hän ei mahtanut asialle mitään, ja heti sen sanottuaan katsoi naarasta silmät selällään.
“Tai siis-” kolli aloitti, mutta ei keksinytkään mitään ja hiljeni.
“No siis… on hän hyvä ystävä, mutta en minä mitään kamalan erikoista häntä kohtaan tunne. Hän on vähän kuin sinä, läheinen ystävä”, Kamomillatassu naukui. Hiljaisuustassu katsoi häntä hetken hiljaa ja hymyili sitten.
“Selvä”, kolli naukaisi vain nopeasti ja istahti alas. Hän katsoi naarasta suoraan silmiin ja antoi itsensä tuijottaa, kunnes alkoi kuvitella miten toopelta hän varmasti näytti ja lopetti.
“No… sinä olit kuitenkin hyvä vastus silloin taisteluharjoituksissa”, Hiljaisuustassu aloitti rikkoen pesässä vaanineen painostavan hiljaisuuden. “Harjoittelisin mielelläni sinun kanssasi uudestaankin. Toivottavasti mestareillemme vain se sopisi sitten”, kolli sanoi vielä ja siirteli tassujaan hermostuneena. Hän ei tiennyt enää mitä tehdä siinä tilanteessa. Vähän aikaa sitten naaras oli vielä nyyhkyttänyt maassa sitten hän oli lohduttanut häntä, jonka jälkeen Syöksytassu oli saapunut paikalle ja Kamomillatassu oli häätänyt hänet pois. Oliko siis lainkaan hyvä hetki tosiasiassa puhua harjoituksista?
//Kamo?
