Hiljaisuustassu

521 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Käärmis

Tulisielu kertoi olevansa Hiljaisuustassusta ylpeä, mutta kysyi, miksi hän tuli juuri puoliverisen naaraan luokse. Hän myös sopersi samaan soppaan, että haluaisi toki olla Hiljaisuustassun ystävä, jos se olisi hänen puoliverisyydestään huolimatta mahdollista. Hiljaisuustassu selitti, että piti naaraasta niin kovin, koska tämä oli mukava ja tästä syystä tuli tämän luokse, ja sanoi ottavansa tämän mielellään ystäväkseen. Tulisielu vaikutti olevan ihmeissään Hiljaisuustassun sanoista. Kolli mietti, miksi asia oli naaraalle niin iso. Hän vain ryhtyi Hiljaisuustassun ystäväksi, ei siinä kait ollut mitään ihmeellistä?
Kollin ajatukset katkesivat, kun Tulisielu kysyi haluaisiko hän, että naaras opettaisi hänelle joitain taisteluliikkeitä. Hiljaisuustassu innoistui ja hymyili innostuksissaan. Hän oli täysillä mukana ja sanoi, että he voisivat harjoitella vaikka heti. Tulisielu ilahtui ja kysyi, mitä Hiljaisuustassu haluaisi harjoitella. Kolli kuitenkin sanoi, että mikävain kelpaisi, kunhan se ei olisi liian vaikeaa. Tulisielu mietti hetken ja päätti sitten, että he harjoittelisivat etukäpäläiskua. Naaras selitti sen käyttötavan ja miten se tehdään samalla, kun näytti sitä nuorelle kollille.
Hiljaisuustassu nousi heti ylös ja viuhtoi käpälillään Tulisielun ohjeiden mukaisesti. Kolli lateli parit iskun kohti kuvitteellista vastusta ja laskeutui hieman tökerösti maahan. Tulisielu yritti selittää Hiljaisuustassulle, mitä hän voisi laskeutua sulavammin. Kolli katsoi naarasta hiljaa ja yritti uudestaan.
Hän käytti häntää tasapainon pitämiseen ja jakoi muutamat iskut. Kun hän lopetti, hän laskeutui maahan, mutta edelleen hänen laskeutumisensa oli hidas ja tökeröinen. Hänestä tuntui, että hän lämähtäisi vielä maahan kasvoilleen, jos hän yrittäisi muuttaa alastuloaan. Vaikka alastulon olisi kuulunut olla helppoa, kolli ei jotenkin ymmärtänyt, miten tassut laitettaisiin.
“Antaa olla”, Hiljaisuustassu sihahti ja jäi naaraan eteen jököttämään. “Voidaanko harjoitella nyt jotain muuta, tai vaikka puhua jostain?” nuori kolli kysyi silmät kimmeltäen. Hän istahti maahan ja alkoi sukimaan sekaisin mennyttä turkkia. Tulisielu oli hänestä ihan kelpo kissa ja hänen seurassaan oli ihan mukavaa olla.
”Hmm, kyllä mutta mistä haluaisit jutella tai mitä harjoitella? Ja pyydän älä tiuski yritän vain auttaa…” Tulisielu vastasi.
“Onko sinulla kumppania?” Hiljaisuustassu kysyi kepeästi ja meni maahan makuulle. Hän katsoi ylös Tulisieluun kiinnostuneena.
“Ei minulla ole kumppania”, soturitar naukaisi. Hiljaisuustassu katsoi häntä hetken ihmeissään.
“Miksei sinulla ole kumppania?” kolli kysyi naarasta sinisillä silmillään tapittaen.
“En vain usko, että kukaan haluaisi puoliveristä kumppania tai puoliverisiä pentuja”, Tulisielu selitti Hiljaisuustassulle. Kolli kallisti päätään, mutta sai sitten ajatuksen.
“Entä jos minä ryhdyn kumppaniksesi, kun minusta tulee soturi!” Hiljaisuustassu ehdotti innoissaan häntäänsä ilmassa vispaten.
”Sopisihan se muuten, mutta uskon, että sinulla on jo eräs toinen naaras mielessäsi” Tulisielu naurahti huvittuneena. Hiljaisuustassu punastui. Hän mietti ketä Tulisielu mahtoi tarkoittaa. Olisiko se kenties Neilikkatassu? Tai Rosmariinitassu? Tai entä, jos naaras oli tajunnut nuoren kollioppilaan pitävän Kamomillatassusta!
“Ei minulla ketään ole!” Hiljaisuustassu naukaisi hätääntyneenä ja yritti vaikuttaa mahdollisimman uskottavalta, vaikka ei siinä nyt kamalan hyvä ollutkaan.
”No en ole varma… Mutta ehkäpä kamomillatassu? Hän on Kertonut minulle jotain siihen suuntaan viittaavaa, vaikka hän ei taida itse tuntea sinua kohtaan mitään”, soturitar naukaisi. Hiljaisuustassu tunsi kumman jysäyksen sisässään. Kamomillatassu ei pitänyt hänestä? Nuori naaras ei välittänyt kollista? Hiljaisuustassu tunsi sydämensä menevän sirpaleiksi. Hän ei saisi koskaan Kamomillatassusta itselleen kumppania. Kolli pudisteli päätään.
“Ja pyh! En minä hänestä pidä! Hän on vain yksi muista ja Neilikkatassu on joka tapauksessa paljon kiinnostavampi ja mukavampi”, Hiljaisuustassu naukui kivi sydämellään leuka pystyssä.

//Tuli

Author: Elandra