Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo tassutti ulos soturien pesästä ja antoi auringon lämmittää turkkiaan. Ulkona oli vielä kylmä ja lumista, mutta ainakin aurinko paistoi. Ehkä lehtikato voisi pian väistyä hiirenkorvan tieltä ja tulisi taas lämmin. Sitä sai vain toivoa. Pitkä ja kylmä lehtikato oli se, mitä klaani vähiten tarvitsi. Etenkin, kun se saattoi olla vielä osin epävakaa siitä, mutten Henkäystähti oli yllättäen menehtynyt toisaalla.
Valkoruskean kollin mielessä pyöri Kamomillapyörre. Hän oli juuri lähtenyt ulkosalle saalistamaan Syöksyaskeleen ja Katajanoen kanssa. Mahtoivat viettää perheen välistä laatuaikaa, jos sitä sellaiseksi pystyi edes kutsua.
Silloin Hiljaisuusvarjo huomasi Rosmariinikynnen, joka oleskeli myös leirin aukiolla toimettomana. Odottikohan hän jitakuta vai oliko hän leirissä vain muuten vain? Oli asia miten tahansa päätti kolli lähestyä harmaata naarasta.
“Hei, Rosmariinikynsi! Kuinka voit?” hän kysyi päästessään lähemmäs. Soturitar käänsi huomionsa häneen ehkä hivenen yllättyneenä. Joko hän ei ollut vain odottanut kollin lähestyvän häntä tai sitten hän oli ollut omissa maailmoissaan. Tai voisihan muitakin vastauksia olla, mutta Hiljaisuusvarjo ei jaksanut järkeillä kuin vain ne kaksi.
“Säikäytinkö?” valkoruskea kolli kysyi häneltä hilpeästi. Hän pohti hieman mielessään pitäisikö hänen ottaa esille Syöksyaskel. Kolli ei ollut täysin varma siitä, mikä oli Rosmariinikynnen suhtautuminen sisarensa kumppaniin.
//Rosmy?
