Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo rämpi metsässä. Saalistuspartio oli sujunut suhteellisen hyvin, vaikka hän itse sanoikin. Hän oli onnistunut nappaamaan yhden viekkaan oravan ja nyt hän yritti löytää vielä jotain muuta saalista. Hän halusi olla avuksi, kun ilmat kylmenivät ja saalis oli niukassa.
Kolli yritti löytää jotain saalista, mutta hänen kuonolleen ajautui vain tutun kissan haju. Hän lähti hämillään seuraamaan sitä ja päätyi pian kasvotusten pienen pienelle aukiolle Kamomillapyörteen kanssa. Naaras tapitti häntä silmät suurina pääsky hampaissaan.
“Onko hyvä pyyntionni?” Hiljaisuusvarjo kysyi tassuttaen lähemmäs hymyillen. Kamomillapyörteen täytyi olla toisessa saalistuspartiossa tai sitten itsekseen saalistusretkellä. Hiljaisuusvarjo todella toivoi, että hän sai olla toverillinen vanhan ystävänä kanssa. Syöksyaskeleen tultua heidän välilleen kaikki oli tuntunut niin sekavalta ja hankalalta. Kolli ei oikein ollut tiennyt, kuinka hänen tulisi naarasta lähestyä.
“Joo. Kyllähän minä tämän pääskyn nappasin”, Kamomillapyörre naukaisi hieman hermostuneena laskettuaan saaliinsa hetkellisesti maahan. Valkea kolli nyökkäsi hänelle.
“Minäkin sain napattua oravan. Se oli kunnon jahti, usko pois! Se paholainen yritti saada minut hämilleen ja livistää paikalta vikkelästi, mutta minäpä olin fiksumpi!” hän lesoili ja saattoi nähdä ystävänsä kasvoilla pienen huvittuneen hymyn.
“Kuinka sinulla on muuten mennyt näin ylipäänsä? Onko huolia, murheita, turhia toiveita?” kolli kysäisi. Kamomillapyörre vilkaisi ympärilleen ja katsoi kollia vakavana. Hiljaisuusvarjo valmistautui kuuntelemaan, jos naaraalla todella oli joitain huolia ja murheita.
//Kamo?
