Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Kamomillapyörre katsoi Hiljaisuusvarjoa hieman ehkä yllättyneen näköisenä, mutta tervehti kollia takaisin ja kertoi, että pennuilla meni hyvin, vaikkakaan ei voinut tietää kuolleen pentunsa Persiljapennun olotilasta. Naaras myös selitti, että Lummetassu oli mennyt pentutarhalle auttamaan Hierakkapennun ja Katajapennun hoitamisessa. Se lämmitti Hiljaisuusvarjon mieltä. Hän tykkäsi kuulla siitä, mitä hänen tyttärensä puuhasi. Hän tuntui olevan aina auttamassa muita tai muuten viettämässä iloisesti aikaansa klaanissa. Se piti aina valkoruskean kollin iloisena.
“Lummetassu on kyllä ihana nuori kissa. Kuin ilmetty isänsä, eikö vain? Vai oletko eri mieltä?” naaras naukui lopuksi. Hilaisuusvarjo ajatteli tytärtään ja hymyili iloisesti.
“En sanoisi ehkä, että kuin ilmetty isänsä, mutta onhan meissä nyt samaa. Lummetassu on kelpo kissa kyllä ja jonain päivänä hänestäkin kasvaa mainio soturi”, valkoruskea kolli naukui. Kamomillapyörre nyökkäsi.
“No, mutta miten sinulla on mennyt pentutarhalla? Voisin uskoa, että heissä on paljon hommaa vain oman kokemukseni kautta, mutta kaikki pennut ovat kyllä erilaisia. Ja onhan Mäntyviiksikin siellä sinulle apuna”, Hiljaisuusvarjo naukaisi yrittäen pitää rentoa keskustelua yllä. Hän huitaisi maata hännällään hieman ja hymyili Kamomillapyörteelle.
//Kamo?
