Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Harakkahaave ja Lummelempi lähtivät vartioon leirin ulkopuolelle. Hiljaisuusvarjo katsoi ylpeänä pentujensa perään ja niin teki Aamuraitakin. He olivat kasvaneet niin kovasti ja Hiljaisuusvarjo ei voinut muuta kuin olla heistä niin suunnattoman ylpeä.
Hiljaisuusvarjo hymyili poikansa innolle, kun käveli tämän vieressä partiossa. Tuore soturi vaikutti niin energiseltä ja ilahtuneelta ollessaan ensi kertaa partiossa soturina. Hän kysyi isältään oliko hänen ensimmäinen partionsa saalistus- vai rajapartio. Hiljaisuusvarjo jäi miettimään hetken ja kohautti sitten lapojaan.
“En muista enää. Oli miten oli, muistan että se oli jännittävää ja hauskaa. Toivon, että sinunkin kaikki partiosi tulevat olemaan sellaisia”, valkoruskea kolli naukaisi pojalleen siniset silmät täynnä lempeyttä. Kuinka joku saattoikaan olla niin täydellinen kuin Harakkahaave? Hiljaisuusvarjo ei koskaan muuttaisi mitään pojassaan.
“Olen sinusta ja Lummelemmestä niin ylpeä. Ja niin on varmasti myös Aamuraita”, vanhempi soturi sanoi vielä rakastavasti pojalleen ja katsoi tätä ilahtuneena. Harakkahaave katsoi häneen takaisin yhtälailla ilahtuneena. Se sai lämmön läikähtämään Hiljaisuusvarjon sydämessä. Ainakaan hänen poikansa ei vihannut häntä.
//Haarukka varas?
