Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
“Ihan hyvin minulla menee. Syöksyaskel saattaa välillä olla vähän ärsyttävä ja ongelmallinen, mutta se ei ole kovinkaan uutta. Tosin toivoisin kyllä, että voisin olla enemmän yhteydessä Hierakkapilven ja Katajanoen kanssa. En osaa sanoa olemmeko etäiset tai emme vain satu olemaan kauheammin tekemisissä, mutta olisi kyllä mukava viettää enemmän aikaa pentujeni kanssa” Kamomillapyörre naukui. Hiljaisuusvarjo kuunteli naarasta hiljaa. Pitikö Kamomillapyörre muka todella kumppanistaan, jos hän oli vain ongelmallinen ja ärsyttävä hänen mielestään? Kannattaisiko kollin nostaa asia esille?
“Entä sinulla? Miten sinulla on mennyt, Hiljaisuusvarjo?” naaras kysyi vielä kallistaen päätään. Se sai valkoruskean kollin palaamaan takaisin maan tasalle. Hän hymyili ystävälleen varovasti. Kai he vielä olivat ystäviä?
“Minulla menee hyvin. Lummelemmen ja Harakkahaaveen kasvua ja kehitystä on ollut ihanaa seurata ja olen heistä ylpeä. Olen yrittänyt myös viettää heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin vain mahdollista kaiken muun sivussa”, Hiljaisuusvarjo selosti naaraalle. “Toivon vain, ettei tästä lehtikadosta tule liian ankara klaanille. En toivo yhtään kuolemaa enää klaanimme ylle.”
“Niin. Toivotaan, ettei lehtikadosta tule liian rankka”, Kamomillapyörrekin myöntyi. Hiljaisuusvarjo oli hetken hiljaa ja katsoi sinisellä katseellaan ystäväänsä. Nyt olisi hänen tilaisuutensa. Syöksyaskel oli leirissä – luultavasti – ja he olivat aivan kahden.
“Minun täytyy kysyä, oletko oikeasti onnellinen Syöksyaskeleen kanssa? Minusta se ei ainakaan näytä siltä…” Hiljaisuusvarjo naukaisi huolestuneena ja toivoi, ettei naaras tuohtuisi täysin hänen yllättävästä kysymyksestään.
//Kamo?
