Hiljaisuusvarjo
Hijaisuusvarjo kulki Lillukkalemmen vierellä. Hänestä oli edelleen niin hassua, että niinkin karskina esittäytyvä klaani kuin Kuolonklaani nimesi kissojaan kuitenkin niin kauniisti. Eloklaanilaistenkaan nimet eivät aina tuntuneet sopivan heille aivan sillä tavoin kuin kuvittelisi, mutta eipähän kolli ollut moneen auringonnousuun edes tavannut Eloklaanilaisia. Ei hän tiennyt, jos heidän tuore nuorisonsa – jos heillä sellaista edes sattui olemaan – olikin nimetty vaikka Kukkaispennuksi ja Toivopennuksi.
Nimet eivät kuitenkaan nyt ollut tärkein aihe, sillä kollin seuralainenkaan ei vaikuttanut kovin keskittyneeltä kävelyyn. Lillukkalempi oli itse tullut häntä pyytämään matkaansa, joten oli hassua, ettei hän sitten edes keskittynyt asioihin, jotka olivat juuri sillä hetkellä käpälillä.
Naaraan aloittasessa jotain puhettaan siitä, kuinka kylmä oli, vaikka olikin vasta lehtikadon alku ei päässyt kovin pitkälle, kun hänen huomionsa siirtyi eteenpäin. Siellä siimötti kaksijalkoja tekemässä ties mitä kaksijalat ikinä nyt tekivätkään. Tavallisesti Hiljaisuusvarjo olisi olettanut, että hänen seuralaisensa olisi joko ehdottanut lähteä ja tulla takaisin myöhemmin katsomaan olivatko ne lähteneet tai sitten hyökätä suorinta tietä kimppuun ja ajaa nuo kaksijalkaiset muukalaiset tiehensä. Kuitenkin Lillukkalempi ehdotti aivan jotain muuta.
“Mennäänkö lähemmäksi?”
Tietysti järkevin mahdollinen vastaus olisi ei. Joten tietysti Hilajisuusvarjo myöntyi. Miksi hän ei olisi halunnut mennä katsomaan mahdollisesti hengenvaarallisia olentoja lähempää? Mikä olisi voinut olla pahinta, mitä voisi tapahtua`?
“Kaksijalat ovat typeriä olentoja. Eivät ne meitä kiinni saisi, vaikka kuinka yrittäisivätkään!” valkoruskea kolli naukaisi itsevarmasti ja lähti tallustamaan lähemmäs varomattomasti. Toisinaan hänen typeryytensä yllätti häntä itseäänkin. Tässä tilanteessa hän oli kuitenkin liian typerä ymmärtämään edes omaa typeryyttään, jotta olisi siitä edes voinut olla yllättynyt.
“Haluatko käydä lyömässä niiden pentuja ja juosta sitten karkuun? Se varmasti suututtaisi vanhemmat, mutta hauskaa se ainakin olisi”, kolli ehdotti viekkaasti. “Ja älä huoli, pitäisin sinusta kyllä hyvää huolta. Ystävää ei jätetä, eikö vain?”
//Lillukka?

