Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjo tuli juuri saalistuspartiosta ja kantoi mukanaan ylpeästi oravaa. Hän oli napannut sen hienosti rungolta juuri, kun se oli pakenemassa ylös puun oksistoon.
Juuri, kun kolli oli laskemassa saalistaan tuoresaaliskasaan, tuttu kissa yhtäkkiä ilmestyi hänen näköpiiriinsä. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen Hiljaisuusvarjon katse kohtasi Kamomillapyörteen katseen, mutta naaras käänsi äkkiä katseensa toisaalle. Se teki kipeää, mutta valkoruskea kolli ymmärsi. Hänellä oli jo itsellään pentuja ja Kamomillapyörteellä oli kumppani ja pennut.
“Hyvää päivää, Kamomillapyörre! Kuinka pennut voivat? Olen kerennyt vaihtaa pari sanaa kyllä Katajapennun kanssa yhdessä välissä, mutta Hierakkapentuun en ole vielä kerennyt tutustua. Mutta molemmat vaikuttavat kyllä kelpo kissoilta. Katajapentu oli kyllä hieman hiljainen ja tuijotti jotenkin hyvin hassusti, mutta oikein ihastuttava pentu hän kuitenkin oli”, Hiljaisuusvarjo naukaisi naaraalle. Turha hänen olisi vältellä. ystäviähän he edelleen olivat… eikö?
Pian kolli muisti keskustelunsa Katajapennun kanssa. Se oli ollut kovin yksipuoleinen. Pieni valkea pentu oli oikeastaan vain tuijottanut ja vastannut lyhyesti tai vain nyökkäämällä tai pudistamalla päätään. Se oli hieman hassua kollin mielestä. Kuitenkin Kamomillapyörre oli ollut paljon uteliaampi ja puheliaampi pentu kuin Katajapentu.
Muistot saivat Hiljaisuusvarjon kehräämään vähäsen.
//Kamo?
