Hilleripentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Oli tuulinen iltapäivä, ja Hilleripentu istuskeli pentutarhan edustalla odottamassa aiemmin aamupäivällä ulos lähtenyttä partiota. Partion mukana oli eräs kissa, jonka hän kovasti halusi nähdä – aivan kuten jokaisena aiempanakin päivänä viimeisen neljänneskuun aikana. Kaamoskukasta oli tullut nuoren kollin idoli – pakkomielle suorastaan – ja hän tähyili päivittäin pentutarhalta aukiolle toiveenaan nähdä tummaturkkinen kolli edes vilaukselta.
Yksinäinen lehti kieppui tuulen mukana Hilleripennun eteen. Kollin korvat kääntyivät sen suuntaan, mutta hän ei suostunut irrottamaan katsettaan piikkihernetunnelista. Kaamoskukan saapuminen ei missään nimessä saanut mennä häneltä ohi!
Pennun korvat seurasivat tarkasti leirin kivipohjaa pitkin pyörivää lehteä, jota kevyt tuulenvire riepotteli pitkin poikin. Jossain vaiheessa lehti tuli niin lähelle häntä, ettei hän voinut enää vastustaa kiusausta painaa se käpälillään maata vasten. Mutta juuri kun Hilleripennun tassut hujahtivat kohti lehteä, tuuli puhalsi sen taas vähän kauemmas. Hilleripentu heilautti korviaan turhautuneena ja loikkasi lehden perään. Lehti onnistui kuitenkin jälleen livahtamaan karkuun häneltä.
”Hiirenpapanat”, pentu kirosi ääneen samalla kun kömpi tassuilleen syöksyttyään lehden ohi naamalleen. Hän oli naulinnut sinertävän katseensa lehteen ja valmistautui jo iskemään uudelleen, kun äkkiä suuri, tumma käpälä astui lehden päälle ja peitti sen melkein kokonaan.
Hilleripentu kohotti hölmistyneenä katseensa Kaamoskukkaan, joka katseli häntä viikset väristen ja virne naamallaan. Ilontunne vaihtui nopeasti nolostumiseksi, kun hän tajusi, että soturi oli luultavasti nähnyt hänen säälittävän lehtijahtinsa.
”Näyttää siltä, että sain sinulle tälläkin kertaa saalista”, Kaamoskukka hyrisi, tökkäsi kyntensä repalaisen lehden läpi ja nosti sen sitten eteensä tarkasteltavaksi. Hilleripennun turkissa kihisi, ja hänen sydämensä tuntui olevan lähdössä lentoon.
”Odotin sinua”, Hilleripentu maukui hieman kainosti ja siirteli painoaan tassulta toiselle. Häntä alkoi yhtäkkiä hermostuttaa kovasti, ja hän tuli kiusallisen tietoiseksi temmeltäessä sottaiseksi menneestä turkistaan. Kolli toivoi, että Kaamoskukalla olisi hetki aikaa – hän halusi niin kovin olla soturin seurassa.
//Kaamos?
