Hilleripentu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuunnellessaan Kaamoskukan kertomusta rajakahakasta eloklaanilaisten kanssa Hilleripennun mielikuva Eloklaanista vihamielisenä vastustajana vahvistui. Hän ei ollut kuullut yhtäkään mukavaa asiaa sanottavan rajanaapurista koko sinä aikana, kun hän oli ollut Kuolonklaanissa, ja alkoi itsekin kallistua sen ajatuksen puolelle, että kaikki pahat puheet olivat totta. Kunhan hänestä tulisi oppilas ja hän pääsisi ulos partioimaan muiden kanssa, hän ei antaisi yhdenkään keljun eloklaanilaisen ylittää heidän rajojaan.
”Sinä todellakin olet sankari.” Hilleripentu tajusi liian myöhään huokkaisseensa ajatuksensa ääneen Kaamoskukan hiljennyttyä. Hänen nahkaansa pisteli vaivaantuneesti, ja häntä nolotti kohdata vanhemman kollin katsetta.
Kaamoskukka korjasi hieman ryhtiään, ja hän katsoi nuorta kissaa pilke silmäkulmassaan. ”Tein vain sen, minkä jokainen uskollinen kuolonklaanilainen olisi tehnyt tilanteessani”, kolli lausui nöyrästi. Sitten hän nousi ylös, venytteli ja katsahti vielä Hilleripentuun virnistäen. ”Velvollisuudet kutsuvat. Odotan ensimmäistä raporttiasi mielenkiinnolla.”
Hilleripentu katseli tabbykuvioisen soturin perään täysin lumoutuneena. Miten tämä saattoi olla edes todellinen? Samassa hänen mieleensä muistui tärkeä tehtävä, jonka hän oli saanut hetki sitten Kaamoskukalta, ja hän ravisteli itsensä takaisin maankamaralle pilvilinnoista. Tästä hetkestä lähtien Pyräkkäpirun ja Lumikkoviiksen jokainen kanssakäyminen olisi Hilleripennun tiedossa ja sitä kautta myös Kaamoskukan. Hän ei antaisi niiden kahden pilata sankarinsa mainetta!
”Nähdään taas.” Pyräkkäpiru hyvästeli Lumikkoviiksen, minkä jälkeen suuntasi lähtöä tekevän metsästyspartion luo ja katosi näiden mukana muurien toiselle puolelle. Lumikkoviiksi jäi paikoilleen siistimään turkkiaan.
Vähän matkan päässä mukamas vaanimaan keskittynyt Hilleripentu nousi istumaan ja väräytti korvaansa. Hän oli jo kolmen päivän ajan hivuttautunut leikkimään soturikaksikon lähelle seuraillakseen heitä salaa, eikä kumpikaan toistaiseksi ollut osoittanut merkkejä hänen todellisten aikeidensa aavistamisesta. Kyllä Kaamoskukka ilahtuisi, kun tämä saisi tänään kuulla Hilleripennun ensimmäisen raportin tehtävältään!
Tabbykuvioinen kolli oli ollut kovin kiireinen viime päivinä, eikä tämä ollut ehtinyt jäädä rupattelemaan Hilleripennun kanssa. Soturi oli kuitenkin sanonut, että tulisi tänään kuulemaan tuoreimmat uutiset veljensä seurusteluelämästä, ja Hilleripentu oli valmistautunut sitä kohtaamista varten siistimällä itsensä tiptop-kuntoon!
Hän vilkaisi taivaalle, jossa aurinko kivunnut taas pykälän korkeammalle. Pian olisi aurinkohuippu, ja niihin aikoihin Kaamoskukan partio palaisi leiriin. Pentu istuskeli lähellä kaatunutta kuusta, seuraten tiiviisti katseellaan leiristä sisään ja ulos kulkevia kissoja, odottaen jännittyneenä näkevänsä kohta tummaturkkisen kollin astelevan tunnelista.
Kuin hänen rukouksiinsa vastaten piikkihernetunneli tärähti palaavan partion pujahtaessa aukiolle. Heidän joukossaan oli myös Kaamoskukka. Hilleripennun käpäliä syyhytti levottomasti kun hän odotti soturin vaihtavan pari sanaa jonkun toisen partiossa olleen kissan kanssa, ennen kuin tämä viimein lähti tulemaan häntä kohti.
”Viimeisten kolmen päivän ajan Lumikkoviiksi ja Pyräkkäpiru ovat vaihtaneet lähes päivittäin kieliä jossain aukion laidalla, jakaneet tuoresaalista ja nauraneet yhdessä.” Sanat tulivat Hilleripennun suusta kuin taikaiskusta. Hän istui ryhdikkäästi Kaamoskukan edessä ja katsoi tätä leuka ylhäällä, toivoen raporttinsa miellyttävän esikuvaansa.
//Kaamos?
