Hilleripilvi
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Lumi narskui Hilleripilven tassujen alla hänen hölkytellessään metsän halki tylsistyneenä. Hänet oli laitettu mukaan metsästyspartioon, mutta alue, joka hänelle oli annettu, oli pelkkää tyhjää täynnä. Kaikki riistanhajut olivat laimeita, ja edestakaisin kuljeskelu alkoi pikkuhiljaa kyllästyttämään. Hän haaskasi vain aikaansa täällä. Olisi mentävä muualle, jos hän mieli saada mitään kiinni.
Hän huiskaisi hännällään päätöksen tehtyään ja lähti kipuamaan ylös lehtilaaksosta, jonne hänet oli määrätty. Kuusimetsä vaikutti lupaavammalta paikalta. Joku oli kai lähetetty sinne jo, mutta lisäkäpälät tarkoittaisivat vain lisää saalista, joten tuskin se joku pahastuisi. Itse asiassa hänhän tekisi palveluksen tullessaan tämän avuksi. Hilleripilvi oli loistava saalistaja – kukapa ei häntä haluaisi saalistusparikseen?
Täplikäs soturi oli vaellellut suurien havupuiden lomassa jo jonkin aikaa, kun hän viimein havaitsi ilmassa lupauksen saaliista. Eikä aikaakaan, kun vähän kauempana erään puun ja kiven luona lumesta erottui vaalea jänis, joka tonki jotakin keskittyneesti maasta.
Se näytti olevan niin uppoutunut puuhaansa, ettei varmastikaan kuulisi Hilleripilven tuloa, vaikka hän lähestyisikin sitä vähän huolimattomammin. Niinpä kolli tallusteli eteenpäin hännänpää tyytyväisesti ylhäällä kiemurrellen.
Jäniksen korvat ponnahtivat pystyyn ja sen pää kääntyi lähestyvän kissan suuntaan juuri sen verran, että se näki hänet. Hilleripilvi kohotti yllättyneenä kulmiaan, ja ennen kuin hän ehti sitä kunnolla tajutakkaan, pitkäkorva oli jo ottanut jalat alleen. Soturi syöksyi sen perään vikkelästi, mutta totesi pian, että takaa-ajo oli turha – jänis oli jo kaukana.
Takaa kuului ripeästi lähestyviä askelia. Hilleripilvi katsahti lapansa yli Lätäkkölempeen, joka tuli hänen luokseen vakavan näköisenä. Oliko naaras ollut siinä koko ajan?
Soturitar vastasi hänen kysymykseensä ilman että hänen tarvitsi esittää sitä ääneen. Ilmeisesti tämä alue kuului Lätäkkölemmelle ja tuo jänis oli ollut hänen saaliinsa.
“Turha sitä on murehtia”, Hilleripilvi tokaisi heilauttaen häntäänsä huolettomasti. “Kyllä kai kaksi osaavaa soturia helposti saa kiinni jäniksen tai pari ennen kuin pitää palata takaisin, vai mitä? Sitä paitsi, nyt meillä on tuplamahdollisuus saada saalista, kun minä olen täällä. Lehtikuusilaaksosta ei nimittäin löytynyt mitään, mutta kahden kissan ohi ei pitäisi päästä ohi pieninkään saaliseläin.”
//Lätäkkö?
