Hilleripilvi
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hilleripilven turkkia kihelmöi, kun hän ryhtyi lipomaan ensin varovasti, sitten varmemmin Kaamoskukan jalan haavoja. Hän oli ollut huojentunut kollin suostuessa hänen hoidettavakseen. He olivat olleet ennenkin lähekkäin – hyvä jos eivät toistensa turkkien sisällä – mutta tämä oli erilaista. Hän pystyi aistimaan sen myös Kaamoskukan käytöksestä. Tämä tila ei ollut vanhemmalle soturille millään tapaa tyypillinen, ja tavallaan Hilleripilveä kiehtoi nähdä toinen tässä valossa. Kaamoskukan oli luotettava häneen paljon päästäkseen hänet näin lähelle. Se kosketti häntä syvästi – mitään muuta hän ei ollut koskaan halunnutkaan kuin olla Kaamoskukalle hyödyksi.
“Olen varma, että Lammikkoloikan haavat näyttävät vielä ikävemmiltä”, hän naukaisi lipaisujen välissä ja vilkaisi sivusilmällä kolliin. Hänen naamallaan oli hilpeä virnistys. “Ja kun joskus hän pääsee minun käsittelyyni, pidän huolen, että jäljelle jää sellaisia jälkiä, jotka näkyvät ikuisesti.” Hän nuolaisi vielä viimeisen kerran yhtä Kaamoskukan haavoista, ennen kuin perääntyi askelella, jotta kolli pystyi nousemaan.
“En ole mikään parantaja, mutta ihan kelpo hoitaja kyllä, vai mitä?” Hilleripilvi katsoi Kaamoskukkaa kiusoittelevasti. Hetkellinen roolien vaihto oli saanut hänet ihan hurmaantumaan.
“Oliko sinulla vielä jotakin muuta minulle, vai pitäisikö minun palata muun partion perässä leiriin?” Täplikäs soturi kallisti päätään mukamas mietteliäästi, aivan kuin hän olisi oikeasti harkinnut moista vaihtoehtoa. Salaa hän kuitenkin toivoi Kaamoskukan pyytävän häntä jäämään. Hän halusi kuulla kollin sanovan hänen nimensä vielä kerran. Hän halusi kuulla, että Kaamoskukkakin halusi hänet.
//Kaamos? ;))
