Hilleritassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hilleritassu kuljetti arvostellen katsettaan Pyräkkäpirussa, joka oli juuri juossut partion kiinni ja vajonnut heti sen jälkeen uudestaan ajatuksiinsa. Oli vaikea uskoa, että tämä kolli oli sukua Kaamoskukalle – vieläpä niinkin läheistä kuin pentuetoveri. Tämä ei ollut läheskään yhtä hyvännäköinen saati karismaattinen kuin velipoikansa. Hilleritassun mielestä kollia parhaiten kuvasi “tylsän tavanomainen”.
LITS. Hän tunsi astuvansa jonkin märän ja limaisen päälle ja katsahti tassuihinsa silmät leviten. Hänen jalkansa alle oli liiskautunut märkä, haiseva sieni.
“Hyi ällö!” hän ähkäisi ja ravisteli tassuaan niin että lemuavat rippeet lentelivät ympäriinsä. Hän nuuhkaisi tassunpohjaansa ja melkein yökkäsi.
“Hei, katso vähän, mihin tähtäät!” Pyräkkäpirun närkästynyt murahdus kuului jostakin Hilleritassun sivusta, mutta hän oli liian järkyttynyt sottaantuneesta käpälästään, ettei hän vähät välitti siitä.
Hän yritti lipoa muussaantunutta sientä pois, mutta oli jälleen vähällä antaa ylen jo pelkästä hajusta.
Pyräkkäpiru huokaisi. “Tuolla on lammikko, käy pesemässä tassusi siinä”, soturi opasti.
Hilleritassun silmät kirkastuivat ja hän vaappui hieman kummannäköisesti lätäkön luokse, sillä hänestä tuntui epämiellyttävältä kävellä sillä jalalla, joka oli ollut kontaktissa sienen kanssa. Hän upotti tassunsa veteen ja pyöritteli sitä siinä hyvän tovin, kunnes se tuntui puhtaalta.
“Paljon parempi”, kolli puhisi huojentuneena.
“Hilleritassu, mitä ihmettä sinä puuhaat?” Kuuraturkin ärtynyt ääni sai Hilleritassun säpsähtämään. Hän kiepahti ympäri ja huomasi muun partion pysähtyneen odottamaan häntä. “Tuollaiset lätäkköleikit kuuluisi jättää pentutarhan väelle.”
Hilleritassu olisi halunnut vajota maan alle. Hän kipitti kiireesti takaisin muiden luokse korvat luimussa ja häntä riipuksissa. Onneksi Kaamoskukka ei ollut paikalla näkemässä hänen nöyryyttävää hetkeään.
