Hilleritassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kaamoskukan kehut olivat mannaa nuoren Hilleritassun korville. Hän oli haljeta ylpeydestä ja ihastuksesta, kun soturi povasi hänestä suurta soturia. Kaamoskukan opissa hänestä varmasti tulisikin sellainen, mutta se vaati Hilleritassulta kovaa työtä ja kuria. Hänen olisi oltava täydellinen, kaikin puolin!
”Tarvitsen harjoitusta monessakin asiassa, mutta erityisesti taistelutaitoni kaipaisivat vielä hiomista”, oppilas tuumasi ääneen, ja tutkaili samalla mestarinsa ilmeitä ja eleitä. Oliko soturi tyytyväinen vai pettynyt? Olisiko hänen sittenkin pitänyt sanoa kaipaavansa enemmän harjoitusta saalistamisessa taistelemisen sijaan?
Lopulta Kaamoskukka nyökäytti päätään. ”Taistelutaitoja siis.” He olivat juuri astuneet ulos leiristä, ja Hilleritassu oli ottanut paikkansa kollin perässä, niin kuin oppilaan kuului. Hän nosti häntänsä pystyyn ja kohotti leukaansa ja yritti kävellä ryhdikkäästi, kuten Kaamoskukka oli aiemmin häntä valistanut.
Hän otti mallia edellään kevyin askelin astelevasta soturista, jonka liikkeissä oli sellaista eleganssia, johon kukaan muu klaanissa ei yltänyt. Kaamoskukka oli aivan omaa luokkaansa, ja kaikki muut saattoivat vain unelmoida hänen tasollaan olemisesta, mukaan lukien Hilleritassu. Hänpä ei kuitenkaan ollut yhtä toivoton tapaus kuin klaanitoverinsa, sillä hänen opettajanaan toimi Kaamoskukka itse, ja tabbykuvioinen kolli oli henkilökohtaisesti sanonut, että hänessä oli potentiaalia suuruuteen.
*En tuota sinulle pettymystä*, Hilleritassu ajatteli katsellessaan lumoutuneena Kaamoskukan taivasta kohti kurkottelevaa viuhkahäntää.
Yhtäkkiä hännän hienoinen heiluva liike pysähtyi, ja Hilleritassu meinasi kompastua omiin käpäliinsä tehdessään äkkijarrutuksen ollakseen törmäämättä mestarinsa takapäähän. Se vasta olisikin ollut noloa…
He olivat saapuneet pienelle aukealle metsässä, jota ympäröivät tummat kuusipuut. Kuivat neulaset pistelivät Hilleritassun tassunpohjia. Kaamoskukka oli varmaankin valinnut tämän paikan heidän harjoitusalueekseen täksi päiväksi. Hilleritassu korjasi ryhtiään mestarinsa kääntyessä kasvotusten hänen kanssaan. Oppilaan vatsanpohjassa kihelmöi, kun hän yritti keskittyä kuuntelemaan kollin sanoja, mutta unohtui tuon tuosta katselemaan soturin harmaansinisten silmien syövereihin.
”Harjoittelemmeko tänään kenties jotakin hieman haastavampaa liikettä?” Hilleritassu kysyi mestariltaan päätään aavistuksen kallistaen. Hän ei todellakaan loistanut taistelemisessa millään muotoa, mutta hän halusi yrittää tehdä vaikutuksen Kaamoskukkaan keinolla millä hyvänsä, joten hän oli valmis hyppäämään syvään päätyyn vaikka saman tien.
//Kaamos?
