Höyhenhall
Kirjoittaja: Saaga
Murina kumpusi kurkustani jostain erittäin syvältä. Vereni kiehui ja tunsin syvän vihan ja raivon nousevan sisälläni. Tuo pikku kolli oli ärsyttävin otus, johon olin hetkeen törmännyt. Harkitsin hetken, että sivaltaisin kollin kuonoa terävillä kynsilläni ja parhaassa tapauksessa jättäisin arvet muistuttamaan tästä hetkestä häntä ikiajoiksi mutta en voisi tehdä sitä. Hengitin syvään ja koitin rauhoittua. Kolli ei ansainnut reaktiotani, hän varmaan vain innostuisi siitä lisää.
“Kuule pikkuinen. Sinun aika siistiä suusi, ellet halua, että joku pahainen kissan kuvatus, kuten minua kutsut tekee jotain todella ikävää”, naukaisin ja käänsin katseeni pois. Aloin pikkuhiljaa poistua paikalta hakemaan sitä ruokaa itselleni mutta kolli vangitsi taas huomioni.
“Yritä vain. Enhän minä mitään tehnyt. Itsepähän kaaduit päälleni”, Lepakkopentu sylkäisi sanat suustaan kuin pahan makuisen saaliin palan. Nälkä kurni jo vatsassani ja halusin nukkumaan mutten voinut jättää tätä tähän.
“Ai et tehnyt mitään. Mietippä tarkemmin muuten alan jo luulla, että kärsit pentuajan muistinmenetyksestä”, tuhahdin halveksivasti. Kollilla oli todellakin jotain päässään viallaan mutta muistinmenetys se ei ollut ei suinkaan.
//Lepa?
