Höyhenhalla
Kirjoittaja: Saaga
Leppävarjo oli tullut parantajan pesälle katsomaan Höyhenhallaa ja oli ilmeisesti ajatellut piristää tuon mieltä. Höyhenhalla oli ollut kollille kohtelias mutta heidän keskustellessaan Hehkuaskel oli sanonut Höyhenhallalle, että tämä saisi mennä vapaasti ja Höyhenhalla olikin heti lähtenyt pesästä Leppävarjo mukanaan. Höyhenhallan kylki oli parantunut hyvin eikä hän joutunut kärsimään tulehduksia tai sen suurempia kipuja.
“Se kettu oli todella iso. Miten pystyit taistelemaan sitä vastaan niin urheasti?” Leppävarjo kysyi innoissaan.
“En nyt tiedä olinko kovinkaan urhea”, Höyhenhalla sanoi ja heti hänen lopetettuaan Leppävarjo alkoi taas höpöttää.
“Minusta olit tosi urhea! Minäkin olisin taistellut sitä vastaan, jos olisin saanut”, hän sanoi ja jatkoi jostain muustakin kaksikon kävellessä hakemaan tuoresaalista. Höyhenhalla katsoi Läppävarjoon, kun tämä höpötti jotain omasta lempituoresaaliistaan ja saalistustaidoistaan.
“Olen jo alkanut miettimään kumppani asioita”, Leppävarjo sanoi ja Höyhenhallan turkkia kuumotti. Miksi kolli puhui hänelle kumppani asioista?
“Ai sepä… kiva”, Höyhenhalla yritti keksiä jotain sanottavaa.
“Joo.” Leppävarjo sanoi. “Olen… ihastunut yhteen naaraaseen. Hän on mukava ja kaikkea! Haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa mutten tiedä miten sanoa se hänelle.”
“Ai… No minä en ole mikään mestari suhdeasioissa”, Höyhenhalla sanoi turkki kuumottaen edelleen. Hän muisti hyvin ensirakkautensa Lumikkoviikseen, mikä oli sitten jäänyt lyhyeksi, kun Höyhenhalla ei enää ollutkaan kiinnostunut naaraista ja oli tavannut Jupiterin. Naaras kaipasi Jupiteria edelleen kokosydämestään. Hän muisti ne kerrat, kun he olivat kaksin juosseet niityillä ja saalistaneet yhdessä.
“Uskon. Eihän oikein kukaan tiedä kumppani asioista ennen kuin on kokenut rakastumisen itse, eikö vain?” Leppävarjo sanoi.
“No itseasiassa… minulla oli kumppani mutta en mielellään puhu siitä”, Höyhenhalla sanoi apeana. Leppävarjo nyökkäsi.
“Kuka se naaras on?” valkoturkkinen soturinaaras kysyi kiinnostuneesti.
“Sinä itseasiassa”, Leppävarjo sanoi. “Olen halunnut kertoa mutta en tiennyt miten, missä ja milloin.”
Höyhenhalla tyrmistyi. Leppävarjo oli ihastunut häneen?
“Ymmärrän, jos et tunne samoin mutta… haluaisitko viettää aikaa kanssani ja kokeilla olisiko meidän välillämme jotain?” Leppävarjo kysyi innoissaan.
“Voisin halutakkin”, Höyhenhalla vastasi hymyillen hieman. Hän noukki tuoresaaliskasasta myyrän.
“Jaetaanko?” hän kysyi myyrä suustaan roikkuen.
“Tottakai!” Leppävarjo sanoi ja alkoi kertoilla kaiken näköistä.
*Parin päivän päästä*
“Leppävarjo”, Höyhenhalla naukui jännittyneenä. Leppävarjo nosti katseensa vierellään kävelevään naaraaseen.
“Mitä nyt Höyhenhalla?” Leppävarjo kysyi tavanomaisesti pieni innostuksen sävy äänessään.
“Tiedän, että lupasin sinulle, että voimme kokeilla onko välillämme jotain ja olen tullut päätökseen vaikka aikaa ei ole kulunut hirveästi”, Höyhenhalla kertoi ja tällä kertaa Leppävarjo kuunteli korvat hörössä naaraan puheita.
“Oikeasti!” harmaa tabbykuvioinen kolli hihkaisi.
“Joo. Haluaisin sinusta kumppanini”, Höyhenhalla sanoi. Hän oli korviaan myöten rakastunut tuohon kolliin ja halusi viettää loppuelämänsä hänen kanssaan.
“Oikeastikko! En voi uskoa tätä! Olemmeko siis nyt kumppanukset?” Leppävarjo kysyi innoissaan.
“Jos se käy sinulle, niin tottakai”, Höyhenhalla naukui iloisena.
“Oi! En voi uskoa tätä”, Leppävarjo naukui uudelleen. Hän oli silminnähden hyvin innoissaan. Höyhenhalla tunsi pienen pistoksen, kun hän ajatteli Jupiteria mutta ajat olivat muuttuneet.
