Höyhenhalla
Kirjoittaja: Saaga
Rosmariinipentu kipitti luokseni turkki sekaisin ja väsyneen näköisenä. Hän oli varmasti ollut ulkona hieman liian pitkään.
“Kultaseni. Mitä sinulle on käynyt?” kysyin kehräten hieman huvittuneena, kun naaraspentu kompasteli sen makuusijan luo, jolla lepäilin.
“Leikin ulkona tosi pitkään. Me juoksimme, kiipeilimme ja jopa vaanimme kilpaa. Nyt minua väsyttää tosi kovasti”, pentu naukui ja haukotteli päälle oikein makeasti. Olin päättänyt, etten lähtisikään klaanista. Tämä elämä menetteli kuitenkin ja halusin nähdä pentujeni kasvavan klaanissa. Joskus kuitenkin Henkäystähti kävi kovasti hermoilleni.
“Leikitkö siis Kamomillapennun kanssa? Missä hän on?” kysyin ja vilkuilin ympärilleni etsiskellen toista pentuani. Rosmariinipentu pudisti päätään.
“Ei en leikkinyt hänen kanssaan. Enkä tiedä missä hän on”, Rosmariinipennun koko olemus muuttui hiukan. Salailiko naaras jotain? Jos niin oli hän oli varsin huono siinä.
“Kenen kanssa sitten leikit?” kysyin varovaisesti. En halunnut pelästyttää naarasta mutta toisaalta en suuttuisi vaikka hän olisi leikkinyt itse Henkäystähden kanssa. Kunhan hän ei hankkiutuisi vaikeuksiin.
“Lepakkopennun”, Rosmariinipennun äänen sävy muuttui uhmakkaaksi. Ihan kuin hän arvelisi, että kieltäisin pennun kanssa leikkimisen siksi, että pentuni olivat viimeksi saaneet häneltä epämukavan ja jopa ilkeän vastauksen oltuaan vain ystävällisiä.
“Toivon todella ettei hän anna sinulle huonoja vaikutteita”, sanoin hieman nyreänä. En toki aikonut kieltää kollin kanssa olemista tyttäreltäni mutta en voinut sanoa pitäväni tuon seuran valinnasta.
“Kerrotko minulle tarinan? Haluan nukkua mutta haluan ensin kuulla tarinan”, pentu kysyi ja kävi kippuralle viereeni. Tajusin, ettei minulla ollut vaihtoehtoja joten valitsin nopeasti yhden monista tarinoistani ja kertoilin sen hänelle. Lyhyen tarinatuokion jälkeen Rosmariinipentu jo veti sikeitä vierelläni. Laskin pääni käpälilleni ja suljin itsekkin silmäni.
Tassutin ulos pentutarhasta raukeana. Kirkas päivän valo tunkeutui silmiini epämukavasti. Olin jo ehtinyt tottua pentutarhan hämärään mutta olihan kuningattarenkin joskus pakko käydä ulkona pesästä.
”Emo! Emo! Tule mukaan! Leikin Susitassun kanssa piilosta!” Kamomillapentu kipitti minua kohti hihkuen innoissaan.
“Voin tulla tekemään jotain muuta mukavaa mutta en oikein ole leikkituulella juuri nyt”, naukaisin, kun Susitassukin loikki lähemmäs minua. Katselin kaksikkoa hetken pohtien mitä voisimme tehdä.
“Miten olisi, jos opettaisin teille, joitakin taisteluliikkeitä?” kysyin rauhallisella äänen sävylläni. Panostin tällä kertaa täysin siihen mitä sanoin enkä ajatellut muuta, jotta lause tulisi järkevästi ulos. Olin viime kerralla, kun olin jutellut Kärppämyrskyn kanssa takellellut sanoissani aivan liikaa. Jäin odottamaan, mitä kaksikko vastaisi. Voisin myös vaikka kertoa heille tarinan tai vain jutella.
//Susi tai Kamo?
