Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin ulos pentutarhasta. Jäätävä talvi ilma tuiversi turkkiini lumihiutaleita. Värisin hieman mutta päätin lähteä liikkeelle jotten jäätyisi kokonaan. Minusta ei saisi tulla jääkissaa varsinkaan nyt kun oppilaaksi pääsemiseni oli niin lähellä. Hypähtelin hieman. Tassutin katsomaan edellis aurinkohuipun aikaan tekemääni tunnelia. Se oli lähes täyttynyt yöllä sataneesta lumesta. Rupesin kaivamaan tietäni sisään tunneliin. Päätin tehdä sinne haarauman josta pääsisi pieneen kammioon johon voisi mennä piiloon. Kaivoin ikuisuuksia kestävän ajan ja vihdoin pääsin puun rungon toiselle puolen. Huohotin rankasta kaivamisesta ja tassuni tuntuivat helliltä. Vielä se kammio. Tuiskahdin tunneliin ja aloin kaivertaa lumesta uutta tunnelia puunrungon alla. Kun sain tunnelin tulevaan kammiooni valmiiksi, väsähdin ja kömmin ylös hienosta tunnelistani. Toivoen ettei tekeleeni sortuisi kokeilin lunta siinä kohtaa mihin olin suunnitellut kammioni tulevan. Mahduin tunneleihin melkein suorana mutta kammioon halusin mahtua kokonaan suoraksi joten aloin kaivamaan sitä alemmas kunnes kohtasin kovan jäisen maan. Sitten aloin suurentamaan kammiotani joka oli nyt vain ohut mutta korkea. Mahduin seisomaan kunnolla ja olin hyvin ylpeä siitä. Mietin, että mitä tekisin jos kammioni tai tunnelini sortuisivat ja tulin tulokseen etten oikeastaan pystyisi muuta kuin yrittää päästä pois mahdollisimman nopeasti joten suurennettuani kammiota käpälät aivan hellinä tein pienen pako reitin josta pääsisi maan pinnalle nopeasti mutta vaivattomasti. Tein sen aika jyrkäksi joten ylhäältä voisi myös liukua alas mutten halunnut kokeilla sitä. Kammioni oli aika korkea siihen nähden, että olin tehnyt sen itse mutta leveyttä sille en ollut ehtinyt tehdä koska olin liian poikki jatkaakseni. Kömmin ylös maasta ja ulos tekemästäni pikapako reitistä. Päästyäni maanpinnalle huohotin ja käperryin lumeen pieneksi palloksi tasaamaan hengitystäni.
// 253 sanaa
