Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Nukahdin edellispäivänä vieraidemme lähdettyä mutta nyt olin virkeä ja täynnä uutta energiaa. Kosketin nenälläni Pikkukaaoksen kylkeä ja tämä nosti päätään. “Emo voinko mennä ulos leiriin?” kysyin ja hymyilin herttaisesti jos se auttaisi. “Saat mennä kunhan et vain lähde leiristä tai ole kenellekkään hirmuiseksi vaivaksi, pikkuinen,” emo takoi sen päähäni ja minä nyökkäsin. “Selvä emo!” sanoin innoissani ja tepsutin ulos katsomaan keitä siellä oli. Hämmästyin leirin kokoa hirveästi ja silmäni laajenivat suuren suuriksi. “Vau,” henkäisin hiljaa itsekseni. Tassutin leirin suurelle aukiolle jossa kokoontumiset pidettiin. Pyörin ympäriinsä ja katselin taivaalle. Joku kolli, jonka turkki oli mustanharmaa ja pää valkoinen tassutti luokseni. “Hei, pikkuinen,” kolli sanoi hieman kylmällä äänellä. Säikähdin hieman mutten näyttänyt sitä. “Hei, mikä sinun nimesi on?” kysyin heti, koska en halunnut, että syntyisi noloja tilanteita nimien kanssa. “Olen Mäyrätassu,” Mäyrätassu sanoi ja tuhahti huvittuneena. “Minä olen Höyhenpentu,” sanoin ylpeänä upeasta nimestäni. “No mutta minä menen nyt,” Mäyrätassu sanoi. “Oli hienoa tavata Höyhenpentu mutta minulla on tekemistä,” kolli sanoi hieman ystävällisempään sävyyn mutta edelleen kylmä ilme kasvoillaan. Jäin yksin aukiolle mutta turkkiani kuumotti toisten kissojen katseet joten päätin löytää jonkun rauhallisen paikan. Tassutin kaatuneen puun luokse ja hivuttauduin sen alle lepäämään hiukan.
// 193 sanaa
