Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Katselin kauempaa, kun ystäväni meni juttelemaan veljelleni. Pudistin päätäni. Lumikkotassu ei pitäisi höntin veljeni seurasta. Sydämmessäni kyti kaikista riidoistamme huolimatta rakkaus veljeä kohtaan. Tulisin kasvamaan hänen kanssaan aikuisiksi ja meistä tulisi sotureita yhdessä. Rakastan häntä ja tulen aina rakastamaan miten voisinkaan olla rakastamatta. Toivoisin vain, että hänkin ajattelisi minusta niin mutta olihan minulla emo, isä, Tattitassu ja Aaltosalama ympärilläni huolehtimassa. Sitä paitsi nyt vaikutti siltä, että pian minulla olisi myös muita ystäviä jos vain jaksaisin tutustua muihin klaanin kissoihin ja luoda siteitä. Istuuduin hölmistyneenä ja humpsahdin syvälle kaivamaani kuoppaan ja tunnelista sisään. Päälleni tuiskahti lunta ja jouduin pudistelemaan sitä kuonoltani oikein kunnolla ennenkuin se lämpeni sitten hieroin käpälälläni kylmää kuonoani ja möngin ulos tunnelista. “Huh,” huokaisin kovaäänisesti ja hyppäsin ylos kuopastani. Huiskin hännälläni en raivoissani en ollenkaan vaan, koska halusin lämmitellä hieroin vuorotellen etukäpälilläni kylmää kuonoani. Tärisin kylmästä joten hypähtelin pentutarhaan jossa asuivat myös klaaninvanhimmat. Jatkoin hyppelyäni mutta pysähdyin nopeasti nyökkäämään veljelleni ja ystävälleni. Jatkoin hyppelyäni sisään pentutarhaan ja hyppelin siellä sisälläkin. “Oletko kunnossa?” Pikkukaaos kysyi huolissaan ja vetäisi häntänsä ympärilleni ja veti minut makuulle. Nukahdin nopeasti uuvuttavan päivän jälkeen.
// 182 sanaa
