Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Olin juuri kaivamassa tunneliani hieman isommaksi jotta mahtuisin sinne paremmin, kun Orvokkitassu tuli luokseni. ”Hei!” Orvokkitassu mahdollisimman lempeästi, etten säikähtäisi. Peruutin ulos kolostani ja nostin katseeni kauniiseen oppilaaseen.
”Hei,” sanoin hiukan ujosti, koska minua oli alkanut jännittämään uusia kissoja tavatessa. En halunnut saada huonoa mainetta muiden kissojen keskuudessa, koska halusin olla suuri ja kunnioitettu soturi. Naaras oppilas hymyili minulle herttaisesti. ”Olet tosi suloinen, tiesitkö sitä?” naaras sanoi herttaisen lempeästi. Kallistin päätäni ihmeissäni naaraan hyväntahtoisuudesta. Naaraan turkki oli hyvin suittu ja hän oli kaunis. Miksiköhän hän kehui minua näin? ”Olenko?” kysyin ihmeissäni ja varmistin samalla, että naaras ei vain pilaillut kustannuksellani. ”Olet, todella olet tosi suloinen.” hän sanoi lempeästi ja pörrötti päälakeani pehmoisella tassullaan. Ilmeeni kirkastui ja huomasin Orvokkitassun huomanneen sen. Ihmettelin miten pienet kehutkin voivat ilahduttaa sitä, joka ne saa ja sitä, joka ne antaa. Hymyilin naaraalle ystävällisesti.
”Oliko Mäyrätassu sinulle ilkeä?” Orvokkitassu kysyi lopulta lempeästi ja vilkuili oliko hän jo herännyt. “Ehkä hieman töykeä,” sanoin miettien miltä minusta oli tuntunut, kun kolli oli ollut ollut niin tiukka. “Ei ei pahasti,” sanoin äkkiä, kun huomasin Orvokkitassun ilmeen muuttuvan. Hän huiskaisi häntäänsä. “Älä välitä hänestä,” naaras sanoi ja hänen katseensa kujeksi etäisesti ympäri leiriä. “Hieno tunneli,” naaras sanoi äkkiä ilme taas kirkkaana, kuin Hehkulammen vesi viherlehtisin. “Kiitos,” sanoin ja kehräsin ensimmäistä kertaa jollekulle muulle kuin perheen jäsenelleni. Kehräys kumpusi syvältä rinnastani. “Se menee tuon puunrungon toiselle puolen ja siellä on myös pieni kammio,” esittelin tunneliani vaikkei Orvokkitassu olisi mahtunut katsomaan. “Hienoa, kaivoitko sen aivan itse?” naaras kysyi ja huomasin hänen katseessaan oikean ylpeyden ja tunsin yhteyttä mustavalkoturkkiseen kissaan edessäni. “Joo kaivoin sen itse,” sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. “Vau!” naaras hymyili taas. “Minä menen nyt pentutarhaan,” sanoin ja ajattelin olisiko emo huolissaan minusta, kun hän ei ollut ollut hereillä, kun lähdin. Naaras oppilas nyökkäsi ja käännyin pentutarhaa kohti ja tassutin sisään jäkäläverhosta.
// 300 sanaa
