Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
“En minä ole höntti! Itse olet!” huudahdin veljeni päälle vaikka tiesin ettei se auttaisi. Nyökkäsin kunnioituksen vallassa Aaltosalamalle ja vilkaisin Tattitassuun nopeasti. “Toivottavasti pääsen nopeasti oppilaaksi jotta saan saalistaa teidän kanssa,” liversin mutta väsymys alkoi pikkuhiljaa painaa mieltäni joten haukottelin. Istuskelin siinä tutkailemassa sisaruksiani. Tattitassu vaikutti ujolta ja hiljaiselta silmiini mutten antanut sen häiritä. Aaltosalama taas vaikutti rohkealta ja vahvalta. Sielupentu sen sijaan oli töykeä ja epäkunnioittava pikku pirulainen! Itse halusin olla kuten Aaltosalama mutta tiesin etten kykenisi olemaan niin rohkea, kuin miltä tämä vaikutti mutta minusta tuntui, että olin perinyt Pikkukaaoksen luonteen koska emo tuntui olevan rauhallinen eikä ilkeä tai sen puoleen kilttikään. Niiskaisin nenääni arvostelevasti Sielupentua kohti mutta en halunnut vieraidemme saavan epäkunniottavaa kuvaa itsestäni joten kumarsin pienesti vielä heitä kohti. Heti sen tehtyäni minua nolotti hirveästi, kun olin käyttäytynyt ensin niin siivottomasti ja sitten yhtäkkiä siivosti. Kai sen sitten ymmärsi, kun olinhan minä pentu. Katsahdin emooni uneliaana ja hän huiskaisi hännällään vieraillemme. “Heidän täytyisi päästä nukkumaan nyt,” emo sanoi lempeään mutta hieman outoon sävyyn. “Selvä se,” Aaltosalama ilmoitti ja käännähti lähteäkseen pesästä, kun naaras ja kolli olivat menneet käperryin heti nukkumaan. Nukahdin nopeasti.
// 188 sanaa
