Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Katsahdin oranssia naaraskissaa ja toista kollia, jonka turkin väriä en erottanut varjoista. ”Terve, pikkuiset”, hän naukaisi ja kyyristyi pienten karvapallojen tasolle. Hän tarkasteli heitä uteliaasti oransseilla silmillään. ”Minä olen teidän isosiskonne, Aaltosalama, ja tuo kolli tuossa vieressäni on teidän isoveljenne, Tattitassu,” Aaltosalama esitteli itsensä ja veljensä. Ensimmäisien ajatusteni joukosta pilkahti yksi. Haluan kasvaa yhtä isoksi ja kauniiksi kissaksi kuin Aaltosalama on, mietin hiljaa ihaillen kaunista naarasta. “Hei,” sanoin ja tärisin jännityksestä vaikka minun ei olisi tarvinnut jännittää siskoni ja veljeni edessä. “Mitkäs teidän nimenne on?” Tattitassu (vai olikohan se hänen nimensä) sanoi. “Olen Höyhenpentu,” sanoin ylpeänä ja tökkäsin Sielupentua, joka soperteli jotain vierestäni. “Hän on tyhmä veljeni Sielupentu,” sanoin ärtyneenä siitä ettei veljeni voinut sanoa sitä itse. Mutta aloin kuitenkin kehrätä huolimatta ärtymyksestäni, joka oli pikkuhiljaa katoamassa jonnekin. “Olisin voinut kertoa itsekin!” veljen suusta kuului. “Mutta et sanonut,” pyörittelin silmiäni ja tuhahdin sanojeni päätteeksi. Sielupentu kurtisti otsaansa ja niiskautti nenäänsä ylimielisesti, joka ärsytti minua vain enemmän.
// 161 sanaa
// Sielu tai Aalto?
