Höyhenpentu
Kirjoittaja: Saaga
Tassuttelin sisään pentutarhaan ja kosketin nenälläni Pikkukaaoksen kylkeä ja emo nosti päänsä. “Mitäs nyt?” kuningatar kysyi unisena haukotellen. “Menen ulos,” sanoin ja ilmoitin itsestäni. “Mene vain,” emo kehotti ja työnsi minua kauemmas. Nyökkäsin ja tassutin ulos jäkäläverhon läpi. Näin harmaamustan kissan aukiolla istuskelemassa. Hänen nimensä taisi olla Sulkavirta en ollut ihan varma. Päätin kuitenkin mennä juttelemaan hänelle, koska olin nähnyt sisareni Aaltosalaman usein hänen seurassaan. Kävelin hänen luokseen. “Hei, oliko nimesi Sulkavirta?” tervehdin ja kysyin tavalliseen ehkä hieman kiinnostuneeseen sävyyn mutten antanut naaraan odottaa minusta mitään. “Tervehdys, kyllä olen Sulkavirta,” naaras sanoi uteliaana silmät kirkastuen. “Hei vain, olen Höyhenpentu,” sanoi ja lisäsin mielessäni, kohta olenkin -tassu! Mietin hyvää tapaa avata keskustelu tämän kiinnostavan naaraan kanssa. “Kenet haluaisit mestariksesi, kun pääset oppilaaksi?” naaras kysyi ennen kuin ehdin edes suunnitella sen enempää. “Kylmäliekin hän vaikuttaa hyvältä kissalta tai Aaltosalaman hän on puolisiskoni,” kerroin ylpeänä ja hehkuen intoa uudesta tuttavuudesta. “Saatat ehkä jopa saada jommankumman,” Sulkavirta sanoi mietteliäänä. “Se olisi ihan mahtavaa,” sanoin iloisesti hyrähtäen. “Etkö sinä olekin Tattitassun mestari?” kysyin ja muistelin mitä olin puhunut punaruskean kollin kanssa. “Olen,” Sulkavirta myönsi. “Tattitassu on puoliveljesi eikös?” hän kysyi. “Joo on hän,” sanoin ja nyökkäsin miettien ensitapaamistani kollin kanssa. Olin silloin ollut hirveän töykeä pitäisi ehkä käydä juttelemassa hänelle jossain vaiheessa. “Kuka oli sinun mestarisi?” kysyin, koska en halunnut naaraskissan tuntevan, että hän oli ainoa kiinnostunut.
// 222 sanaa
// Sulka?
