Höyhentassu
Kirjoittaja: Saaga
”Niin, etkös sinä ole Kalmakuun tytär? Kalmakuun veli, Kylmäliekki on hyvä ystäväni. Sinun kannattaakin tutustua myös häneen, se harmaaturkki on takuulla koko klaanin luotettavin katti! Siitä voin pistää melkein pääni ja käpäläni pantiksi, se on saletti se!” Huomenkyyhky julisti hykerrellen. Nyökkäsin hymyillen. “Minun täytyy tästä jatkaa,” Pikiturkki nyökkäsi ja jatkoi matkaansa. “Uskon,” sanoin hieman ujona. Tiesin ettei Huomenkyyhkyltä loppuisi jutut joten annoin hänen turista kaikesta ja myöntelin välillä. “Olin juuri taisteluharjoituksissa,” sanoin koska en halunnut vaikuttaa siltä etten osaisi itse puhua puolestani. “Mukavaa opitko paljon uutta? Olet varmaan hyvä oppilas,” naaras höpötteli. “Joo opin juuri uusia liikkeitä täytyy enää vaan testata niitä käytännössä,” totesin muistellen syöksyjä ja muita liikkeitä, joita olimme tänään harjoitelleet. “Oli mukava jutella! Minun täytyykin tästä mennä keräämään sammalia pesääni varten se on vähän vajaa,” sanoin vaikken olisi halunnut. “Joo mene vain, oli todella hauskaa jutella. Tule uudestaan niin kerron sinulle taas uusimmat käänteet!” Huomenkyyhky huikkasi vielä perääni. “Tulen!” lupasin hymyillen. Tassuttelin ulos leiristä ja suoraan lähimmälle puulle jossa oli sammalta. Raavin ne irti puunrungosta ja kun olin saanut tarpeeksi kannoin kaikki leiriin ja oppilaiden pesälle. Otin osan sammalista ja laittelin ne makuusijalleni. Kaamospentu, Myskypentu ja Pyräkkäpentu saisivat loput emonsa Pimentovarjon kanssa. Nostin loput sammalet pesän edustalta ja keikuin niiden kanssa pentutarhalle. “Pimentovarjo?” huikkasin ja kun vastausta ei kuulunut astelin sisään ja laskin kantamani sammalet maahan. Huomasin Tuhkajuovan juttelemassa naaraan kanssa. Kumarsin heille. “Toin lisää sammalia ne ovat tässä,” sanoin ja poistuin pesästä vähin äänin. “Kiitos,” Pimentovarjo huikkasi vielä perääni.
