Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky tuijotti Jääviiltoa ärsyyntyneenä. Mikä tuokin kolli luuli olevansa, kun tuolla tavalla hänelle puhui?
”Oletko niin hiirenaivoinen, ettet ymmärrä koska seuraasi ei kaivata? Ala painua, takiainen!” Jääviilto ärähti naaraalle, joka otti askeleen lähemmäs ja punaruskea kolli kohotti käpälään lyödäkseen Huomenkyyhkyä. Naaraan teki mieli sihahtaa, että hän ei Jääviiltoa pelännyt, mutta pysyi hiljaa ja tapitti vain Kylmäliekkiä. Harmaaturkkinen kolli oli oudon hiljainen, valkokirjokilpikonnakissa mietti mitä kummaa hän oli tehnyt väärin. Jääviilto ei kuitenkaan nauttinut entisen erakon läsnäolosta ja se ei Huomenkyyhkyä ihmetyttänyt. Kolli tunnettiin ilkeydestään ja että Huomenkyyhky inhosi tuota kollia. Mutta se mikä Huomenkyyhkyä kummastutti, oli ystävänsä käytös. Kolli oli alkanut puolustella veljeään, Jääviilto oli takuulla tehnyt jotain Kylmäliekille!
”Oletko kuuro vai muuten vain yhtä vajaa miltä näytät? Jätä minut ja veljeni rauhaan tai en vastaa seurauksista”, soturi jatkoi ja Huomenkyyhky ei tehnyt elettäkään jättääkseen kollikaksikkoa rauhaan.
”Kuules nyt, mikä kumma olet kun luulet voivasi puhua minulle tuolla tavalla? Että minä inhoan sinua ja sinun kaltaisiasi kolleja! Antaisin sinulle korvillesi, mutta en aio alentua sinun tasollesi, hiirenaivo”, naaras murisi, mutta luovutti kollisoturin suhteen ja kääntyi tympiintynyt ilme kasvoillaan. Naaras lähti tassuttelemaan kaksikon seurasta, mutta kääntyi vielä kerran vilkaistakseen kaksikkoon.
”Kylmäliekki, nyt ei pelkkä anteeksipyyntö riitä!” naaras tuhahti ja jatkoi menojaan. Hän oli vihainen Kylmäliekille, että toinen kehtasikin valita Jääviillon puolen. Naaraan kasvoilla oli äkäinen ilme, kun hän tassutteli leirin reunamilla istuskelevan Höyhentassun seuraan.
”Että minä sitten välillä inhoan kolleja! Niiden päässä ei kyllä liiku välillä yhtään mitään”, Huomenkyyhky vuodatti valkoturkkiselle kissalle ja huokaisi sitten kovaäänisesti.
”Välillä en ymmärrä Kylmäliekkiä! Välillä hän on ystäväni täysillä ja välillä taas valitsee veljensä puolen minun sijaan. En siedä tuollaista käytöstä, hänen paranee tuoda kukkasia tai riistaa, mikäli haluaa vielä korjata meidän välimme”, naarassoturi jatkoi tuohtuneena ja muljautti silmiään.
”Mutta, mitä sinun päivääsi kuuluu? Toivottavasti paljon parempaa kuin minun”, valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa kysyi sitten ja tasoitti hieman karvojaan.
//Höyhen?
