Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky venytteli käpäliään raukeana ja haukotteli äänekkäästi noustessaan. Naaras räpytteli kellertäviä silmiään, sillä hän olisi vielä mielellään jatkanut uniaan. Mutta päivän hommat kutsuivat naaraskissaa. Huomenkyyhky katseli hetken pesästä poistuvia kissoja ja iski silmänsä Sähkötuhoon. Hän ei tiennyt kollista paljoa mitään, tunsi toisen jurona ja rauhallisena kissana.
”Sähkötuho! Odota minua”, Huomenkyyhky huikkasi toisen perään ja hymyili hennosti. Hän lähti kipittämään lyhyillä koivillaan kollisoturin perään ja lopulta pääsi toisen rinnalle. Sähkötuho käänsi päätään naaraan suuntaan ja kohotti toista kulmaansa hivenen kysyvänä, neutraali ilme kasvoillaan. Naarassoturi mietti hetken, hän ei ollut tainnut puhua vanhemmalle kissalle paljoa. Sosiaalisena kissana hän piti muiden seurasta eikä pitänyt yksinolosta. Heti kun he astuivat ulkoilmaan, Huomenkyyhky pörhisti hennosti turkkiaan, mitenhän ne lyhytturkkiset kissat täällä pärjäilivät?
”Onneksi hiirenkorva kolkuttelee jo, vai mitä? Minun käy lyhytturkkisia kissoja sääliksi, hehän paleltuvat lehtikatoon. Onneksi lämpimiäkin säitä on nähty”, naaras jutusteli tapansa mukaisesti leppoisasti ja hymyili Sähkötuholle hieman lempeästi.
”Tahtoisitko lähteä kävelylle? Minun tekee mieli venytellä käpäliäni ja yksin on tylsää lähteä. Mehän voisimme vaikka saalistaa, jos pelkkä kävely tuntuu laiskottelulta?” Huomenkyyhky naurahti pirteästi ja heilautti häntäänsä niin, että se osui kollin takajalkoihin. Huomenkyyhkystä Sähkötuho tuntui hieman välinpitämättömältä, eikä lainkaan niin avoimelta verrattuna naaraaseen, joka jakeli asiansa jokaiselle vastaantulevalle kissalle. Siitä huolimatta kunnianhimoisena tunnetussa soturissa oli jotain, mistä Huomenkyyhky piti. Ja hän halusi tutustua Sähkötuhoon paremmin.
