Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky nukkui Kylmäliekin vieressä, Hehkulammen kupeessa olevan puun kolossa. Hän oli löytänyt kolosen sattumalta ja vuorannut sen sammalilla, sekä sulilla. Nyt se oli tarpeeksi pehmeä ja mukava satunnaisiin päiväunihetkiin. Punatähti ei todennäköisesti katsoisi hyvällä, jos hän ottaisi tavaksi nukkua siellä useammin. Kylmäliekki kuorsasi ja tuhisi hiljaa, mutta Huomenkyyhky oli hätkähtänyt hereille. Naaras katsoi harmaaturkkista ystäväänsä hento, uninen hymy huulillaan. Huomenkyyhky haukotteli kita ammollaan ja laski päänsä kollikissan lavoille.
”Kylmäliekki, herätys”, valkokirjokilpikonnakuvioinen naaras herätteli toista hellästi. Naaras suki harmaata turkkia ja piti silmiään puoliksi kiinni. Häntäkin väsytti edelleen, sillä Huomenkyyhky oli nukkunut viime yön huonosti. Se olikin syy hänen päiväunilleen. Kylmäliekille naaras oli halunnut vain näyttää pesänsä, mutta oli jättäytynyt mielellään hänen seurakseen. Huomenkyyhkyn sydän lepatteli, kun hän ajatteli kollia. Kylmäliekki oli hyvä kissa, sitä mieltä hän oli. Huomenkyyhky töytäisi toista kuonollaan, mutta kolli vain käänsi kylkeään ja jatkoi tuhinaansa. Naaras hihitti lempeäti ja nousi varovaisesti ylös. Antaa toisen nukkua, naaras voisi metsästää itse sillä välin. Tai loikkia vaikka lumikasoissa ja etsiä lintuparvia. Huomenkyyhky asteli Kylmäliekin turkin seasta varsin varovaisesti pesän suuaukolle ja katsoi alas. Pesä oli puunkolossa ja matkaa alas oli hieman. Korkeat paikat pelottivat naarasta hieman, mutta tämä oli hyvää vaihtelua. Naaas lähti pudottautumaan alas puusta varovaisesti. Runko oli liukas ja hänellä oli täysi työ pysyä siinä kiinni. Kun Huomenkyyhky pääsi tarpeeksi lähelle maanpintaa, hän pudottautui alas puusta lyhkäisille koivilleen. Kuolonklaanilainen soturi hymähti tyytyväisenä ja räpäytti silmiään. Kylmä ja routainen maa tuntui inhottavalta varpaiden välissä. Sen vuoksi hän hypähteli muutaman kerran ja antoi auringon lämmittää hänen turkkiaan. Ilma oli kirpakka ja viileä. Aurinko oli valaissut kirkkaan taivaan ja kaikki oli hyvin valkoista hänen mielestään. Valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa aivasti valon kirkkaudesta johtuen ja pyyhkäisi käpälällään kuonoaan. Huomenkyyhkyn päässä alkoi raksuttamaan, kun naaras alkoi miettimään mitä ihmettä hän puuhastelisi odotellessaan ystävänsä heräilyä. Hiirenpapanat, olisi pitänyt vain kiskoa Kylmäliekki hereille! Vaikka sitten hännästä kiskoen. Miten kolli edes pääsisi alas puusta? Toisella oli ollut täysi työ päästä ylös asti, Kylmäliekki oli nimittäin umpimaisen surkea kiipeilijä. Naaras vain pelkäsi korkeita paikkoja, harmaaturkkinen kolli ei vain osannut kiipeillä. Huomenkyyhky katseli valkeaa maisemaa innostuen ja alkoi miettimään mitä kaikkea nämä puut olivat nähneet. Huomenkyyhky vilkaisi Hehkulammen suuntaan, se oli jäätynyt aika päiviä sitten. Lyhyt naaras lähti tassuttelemaan kohti lampea ja lumi narskui hänen käpäliensä alla. Hänellä oli laiska olo, tänään hän ei takuulla tekisi yhtään mitään järkevää! Sanoisivat Punatähti ja Henkäysvarjo aivan mitä tahansa, kissat saisivat pitää välillä laiskoja päiviä. Huomenkyyhky asteli varovaisesti jäälle, sillä oli kuullut sen kestävän kissojen painon. Ja hänhän oli vain yksi kissa, joten se kestäisi naaraan painon kuin vettä vain. Valkokirjokilpikonnakuvioinen naaras katseli peilikuvansa hentoa heijastusta jään pinnalta ja hymyili. Huomenkyyhkyllä meni oikeastaan aika kivasti. Hän vietti usein aikaa Kylmäliekin kanssa ja oikeastaan, hän tunsi omaavansa pieniä tunteita kollia kohtaan. Soturi ei kuitenkaan halunnut sanoa mitään, sillä oli aika varma, että ne olivat vain yksipuoleisia. Huomenkyyhkyn suusta pääsi pieni huokaus ja hän jatkoi tassutteluaan. Jää tuntui inhottavan kylmältä ja terävältä, hänen tassunsa eivät olleet tottuneet tälläiseen.
”Huomenkyyhky? Mitä sinä täällä teet, aivan yksin?” kuului lempeä ja ehkä hieman ihmettelevä naukaisu. Naukuja oli Ruusutuike, yksi Huomenkyyhkyn ystävättäristä. Naaraskissa käännähti ympäri ja hymyili. Ruusutuike katseli Huomenkyyhkyä lempeällä katseella ja nuorempi naaras lähti astelemaan kohti rantaa, missä savunharmaa kissa seisoskeli.
”Ai hei, Ruusutuike! Mitä sinulle kuuluu? Minä vain tapan aikaani täällä seisoskellessa. Kylmäliekki nimittäin nukkuu ja tassuni sanoivat, ettemme saalista tänään”, soturi naurahti huvittuneena ja pukkasi vanhempaa kissaa tervehdykseksi. Ruusutuike kallisti päätään ja taputti hännällään paikkaa vieressään. Huomenkyyhky istahti vaaleanpunaisen nenän omaavan kissan viereen ja katseli kirkasta, täysin pilvetöntä taivasta mietteliäänä. Naaras ei oikeastaan miettinyt paljoa mitään, sillä hänellä ei ollut mielensä päällä oikeastaan mitään.
”Huomenkyyhky, kuulitko sinä?” Ruusutuike havahdutti nuoremman olemattomista ajatuksistaan ja hänen kasvoilleen levisi huvittunut hymy.
”Kysyin, että haluaisitkohan sinä oppilaan? Luuletko että Punatähti antaisi sinulle sellaisen? Onhan meillä Maustepentu, Lumikkopentu ja Orvokkipentu kasvamassa”, soturinaaras toisti sanansa ja virnisti. Toisen kysymys sai Huomenkyyhkyn miettimään hetkeksi, mutta puheliaana kissana hiljaisuus ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä olihan hän tottunut jutustelemaan.
”Kyllä minä haluaisin oppilaan. En vain ole varma luottaako Punatähti minuun tarpeeksi”, valkokirjokilpikonnakissa pohdiskeli hieman. Hän ei ollut luottokissoja, sillä hänen luonteensa sopisi enemmän Eloklaanin riveihin.
”Minä toivon kuitenkin, että saisin! Päivisin olisi enemmän tekemistä ja ei tulisi tylsiä hetkiä, kun voisi keskittyä oppilaan koulutukseen. Sen lisäksi voisin vaikuttaa kissan arvoihin. Olisi mahtavaa, jos sinulla ja minulla olisi samaan aikaan oppilaat. Tai minulla ja Kylmäliekillä. Voih, se olisi upeaa!” Huomenkyyhky haaveili ja hänen kasvoilleen levisi leveä, toiveikas hymy. Ruusutuike hymyili hieman ja rapsutti kylkeään.
”Minun pitäisi näyttää sinulle joskus pesäni. Löysin sen hetki sitten, se on aivan tässä lähellä. Tuolla, katso!” kuolonklaanilainen hihkaisi ja osoitti tuttua puuta ystävälleen.
”Aivan, niin. Mihinkäs minä jäinkään? Ainiin! Sisustin sen todella pehmeäksi ja mukavaksi. En pidä korkeista paikoista, mutta ehkä minä nyt opin pitämään, heh. Se on vain niin pelottavaa, jos ajattelee putoamista. Byrrrh, se tekisi kipeää. Minä olen vienyt sinne kaikenlaisia aarteita. Siellä on tällä hetkellä kaksi keppiä ja yksi kivi, mutta kyllä minust vielä keräilijä tulee!” Huomenkyyhky höpötteli Ruusutuikkeelle, joka kuunteli kärsivällisesti kilpikonnakuvioisen hölötyksiä.
”Se olisi oikein mukavaa, jos näyttäisit sen jonain päivänä. Mutta nyt minun kyllä pitää mennä! Lupasin mennä partioimaan”, savunharmaa naarassoturi maukui ja pukkasi Huomenkyyhkyä toverillisesti.
”Nähdään taas Ruusutuike! Minäpäs lähden herättelemään Kylmäliekkiä”, kirjoturkkinen naukaisi toiselle hyväntuulisesti ja lähti loikkimaan lyhkäsillä koivillaan kohti tuttua pesäpuuta. Hän antoi lumen pöllytä käpäliensä alla ja nautti pienestä sprintistä. Huomenkyyhky katsoi suoraan ylöspäin korkeuksiin ja viikset väpättäen naurahti. Nukkuikohan kolli edelleen? Mokoma laiskuri!
”Ohoi, laiskuri! Tule alas. Meidän on palattava leiriin tai olemme Kuolonklaanin seuraava lounas”, Huomenkyyhky huudahti ja antoi häntänsä heilahdella. Huomenkyyhky koputteli puunrunkoa tassullaan ja mietti miten saisi Kylmäliekin alas. Pian tuttu naama pilkisti pesäkolosta ja naarasta alkoi naurattamaan. Kylmäliekin naamakarvat olivat pörrössä ja kolli näytti todella hassulta. ”Heräsithän sinä!” kissa kikatti suureen ääneen ja jäi katsomaan, kun harmaaturkkinen jäi empimään. Kylmäliekki lähti hivuttautumaan alas. Lopulta, pienen säädön jälkeen kolli pääsi alas ja ravisteli pörröistä päätään uneliaana.
”Mokoma naaras”, kolli tuhahti huvittuneena. Huomenkyyhky hihitti hiljaisella äänellä ja näpäytti kollikissaa hännällään.
”Alahan joutua jo, Punatähti repii meidät kappaleiksi, kun emme palaa riistojen kanssa. Mutta laiskottelupäivät, ne tekevät aina välillä terää”, Huomenkyyhky naukaisi autuaalla äänellä ja venytteli koipiaan autuaasti. Uneliaisuus paistoi Kylmäliekin muminasta, sillä kolli olisi halunnut jatkaa unia lämpimässä eikä palata kylmään ilmaan.
// 1017 sanaa
// Saa lyöttäytyä Huomenen seuraan, sen voi hitata leiriin
