Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky istui kylmällä ja sateisella aukiolla ärsyyntyneenä. Tihkusade kasteli naaraan turkkia hiljakseen märäksi ja kosteaksi, mutta vedessä viihtyvä kissa ei siitä välittänyt. Naarasta ärsytti Kylmäliekki ja erityisesti Jääviilto. Miksi Kylmäliekki ei vain voinut omistaa omaa tahtoaan ja olla taas naaraan ystävä? Huomenkyyhky kaipasi harmaaturkkista kissaa, mutta sitäpä hän ei soturille sanoisi ääneen. Naaras nielaisi ja mutristi suutaan. Kylmäliekki saisi aivan itse pyytää häneltä anteeksi, vasta sitten hän voisi olla toisen ystävä. Naaras ei tasan alkaisi anelemaan toista takaisin hänen luokseen, siitäkös hän saisi kuulla aina. Naaras vilkaisi parantajanpesälle, josta kuului voimakasta yskimistä. Huomenkyyhkyn rintaa painoi huoli kaikista sairastuneista kissoista ja heidän läheisistään. Kissoja oli myös menehtynyt ja he olivat siirtyneet Pimeyden Metsän hoivaan. Pimeyden Metsä taatusti huolehtisi heistä, ainakin jotenkin. Naaraan usko oli Pimeyden Metsää kohtaan voimakas, vaikka se kuulostikin hänestä ikävältä paikalta. Huomenkyyhky ravisteli päätään ja kääri häntänsä suojakseen. Hänen olisi nyt keskityttävä täysillä Kuolonklaanin palvelemiseen, jotta voisi auttaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia sairastuneita ja heidän läheisiään. Sen hän oli Kuolonklaanille velkaa.
