Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky
Kirjoita tarinasi: Huomenkyyhky räpäytti silmiään Lumikkotassun paljastuessa hiljaisemmaksi kaveriksi. Naarasoppilas varmisti olihan hänen nimensä Huomenkyyhky, johon soturinaaras nyökytteli reippaasti päätään. Naaraan uteliaat silmät katselivat Lumikkotassun harmaata turkkia, jota koristivat valkeat laikut. Huomenkyyhkystä toisella oli erikoisen näköinen turkki. Huomenkyyhky vilkaisi Höyhenpentua, joka katseli uteliaan oloisena Lumikkotassua.
”Joo, olen Huomenkyyhky”, naaras naukaisi ystävällisesti.
”Utelias pentu tuo Höyhenpentu, hänestä kasvaa taatusti kelpo soturi”, valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa totesi leppoisalla äänellä, kun Lumikkotassu ei virkonut mitään mistä voisi saada keskustelua aikaiseksi. Pian oppilas pahoitteli olevansa väsynyt ja menevänsä nukkumaan. Soturi mittaili toista huolestuneena katseellaan, oppilas vaikutti hieman ahdistuneelta ja jännittyneeltä.
”Onko kaikki hyvin, Lumikkotassu?” naaraskissa kysyi huolestuneella, emollisella äänellä. Lumikkotassu sopersi sitten kaiken olevan hymyn ja katseli hetken nolostuneena tassuihinsa. Huomenkyyhky väläytti toiselle vielä pienen hymyn, jonka jälkeen nolostuneen oloinen laikkuturkki poistui aukiolta oppilaiden pesään. Huomenkyyhky katsoi häntänsä sukimista ja värähteli lumihiutaleiden sataessa hänen turkkinsa päälle. Pienikokoinen naaras oli kiitollinen pörröisestä ja paksusta turkistaan, sillä se piti viimat ja tuiskut poissa iholta. Huomenkyyhky sai häntänsä lopulta suittua takaisin ja nousi takaisin koivilleen. Nuori soturi venytteli käpälänsä huolellisesti ja lähti sitten verkkaisin askelin kohti soturien lämmintä pesää. Pesään päästyään hän suuntasi suoraan omille, pehmeille sammalilleen ja lysähti tyytyväisenä vatsalleen. Pieni nälkä kaiversi hänen vatsaansa, mutta päivä oli vasta nuori ja Huomenkyyhkyä väsytti. Soturi haukotteli kovaäänisesti ja kääri häntänsä kehonsa ympärille. Huomenkyyhky sulki silmänsä ja aukion äänien siivittämänä hän nukahti syvään, rauhaisaan uneen.
// 223 sanaa
