Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky kuljeskeli Lehtikuusilaakson tienoilla ja keräsi kukkasia hiljakseltaan hyräillen. Kylmäliekki oli pettänyt hänet totaalisesti eikä naaras tiennyt voisiko hän antaa sitä enää anteeksi. Naaras ei kuitenkaan halunnut sen antaa pilata hänen hyvää päiväänsä, joten Huomenkyyhky oli tullut keräilemään kukkasia. Naaras poimi myös muutaman kävyn ja laski ne kukkien kanssa samaan kasaan. Hän oli kuullut oravien syövän käpyjä ja ajatteli voivansa antaa muutaman oraville lahjaksi. Kuolonklaani saalisti viattomia oravia ja ei edes antanut niille syötävää. Jos Huomenkyyhky vain voisi, hän söisi vaikka ruohoa! Ruoholla kissa ei kuitenkaan pysynyt elossa ja naaras halusi uskoa oravien ja muiden pikkueläinten olevan Pimeyden metsän siunaamia. Naaras poimi sinertävän kasvin varovaisesti suuhunsa ja asetteli sen hellästi pinoonsa. Naaras oli ajatellut koristella sammalpetinsä höyhenien ja saniaisten lisäksi myös kukilla, sekä muilla kauniilla kasveilla. Huomenkyyhky oli ajatellut, että se voisi piristää häntä ja ehkä Kylmäliekkikin tajuaisi kuinka hiirenaivoinen oli ollut. Naaras nyppäisi vielä kellertävän kukkasen ja laski sen samaan kasaan. Kävyn hän nappasi leukoihinsa ja asetteli sen puun juurelle, jonka oksilla hän oli ennen nähnyt oravia. Naaras katsoi puun oksastoon hymyillen ja avasi sitten suunsa:
”Juhuu, oravat! Minä toin teille ruokaa, toivottavasti te pidätte valitsemastani kävystä. Olen Huomenkyyhky, haluan tietää että olen teidän puolellanne!” naaras kuulutti yläilmoihin. Huomenkyyhky kääntyi sitten ja palasi kukkasiensa luokse. Hän nappasi kukat leukoihinsa ja lähti sitten kohti leiriä. Pedin koristelussa olisi tarpeeksi puuhaa tälle päivälle, sitä mieltä naaras oli. Hän oli käynyt partiossa auringonnousun aikaan ja saanut saaliikseen muutaman hiiren, vaikka kyse olikin ollut rajapartiosta. Naaraalla oli vain käynyt tuuri ja hän oli saanut hajujäljen.
Huomenkyyhky hypähteli hyväntuulisesti leiriin ja sinne saapuessaan hän suuntasi välittömästi soturien pesään. Olikohan Ruusutuike siellä? Huomenkyyhkyllä oli asiaa naaraalle, joka oli myös sattumalta Kylmäliekin ja Jääviillon emo. Ehkä toisella olisi tiedossa mikä ihme Kylmäliekkiä vaivasi! Naaras ohitti pentutarhan ja klaaninvanhimpien pesän, ja jatkoi matkaansa soturien pesälle. Naaras hyppelehti pedilleen ja laski kukkasensa sammalpedin viereen. Eilen hän oli kerännyt saniaisia, höyheniä ja lisää sammalia. Huomenkyyhky oli päättänyt tehdä koko metsän hienoimman pedin itselleen. Huomenkyyhky tarttui vanhasta pedistä ja lähti peruuttamaan sen kanssa ulos. Naaras peruutti piikkihernetunnelista ulos ja heitti vanhat, jo hieman ummehtuneet ja kuivahtaneet sammaleet muiden roskien joukkoon. Naaras siisti itsestään sammalhiput ja palasi sitten samaa reittiä takaisin leiriin. Naaras hykerteli itsekseen ja mietti jo kuinka hienoksi hän saisi uuden petinsä tehtyä. Jos hän olisi päällikkö, leirissä kiinnitettäisiin muutenkin enemmän huomiota asioiden ulkonäköön! Värit toisivat niin mukavaa piristettä, ehkä kissat olisivat silloin iloisempia. Soturinaaras kohautti olkiaan ja palasi petinsä pariin. Hän aloitti muovaamaan tuoreista sammalista pediksi sopivaa pehkoa. Huomenkyyhkyltä homma kävi joutuisasti, olihan hän sammalpetejä ennenkin tehnyt. Naaras teki pedistään tarkoituksella hieman pienemmän, jotta se olisi kotoisampi. Huomenkyyhky ei pitänyt leveällä nukkumisesta, vaan enemmänkin pienellä alueella ja kerällä oli hänen tyylinsä. Naaras ravisteli jälleen tassuistaan sammalhippuset ja nosti sitten höyhenet petiinsä. Hän heitteli niitä sinne tänne ja katseli työnsä jälkeä tyytyväisenä. Huomenkyyhky lisäsi vielä saniaisia petiinsä tehdäkseen siitä entistä mukavamman ja hymyillen nosteli kukkansa vielä petiin. Naaras tökki kauniit kukkaset ja muutamat muut kasvit petiin tehden siitä värikkäämmän. Kukat ja kasvit liiskaantuivat hieman naaraan käsittelyssä, mutta se ei häntä haitannut.
Kissan työnjäljellä peti ei ollut ehkä kaikista siistein ja symmetrisin, mutta Huomenkyyhky oli siihen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Ainakin hän oli edes yrittänyt!
”Huomenkyyhky, hei? Mitä pedillesi on tapahtunut?” Ruusutuike keskeytti hänet ystävällisellä äänellä ja katseli ystävänsä petiä hymyillen. Valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa kääntyi vanhemman kissan puoleen ja väläytti savunharmaalle kissalle ilahtuneen hymyn.
”Ajattelin laittaa elämääni hieman uusiksi! Värit tuovat iloa, eivätkö? Mutta hyvä kun me törmättiin, minulla onkin sinulle asiaa! Se koskee poikaasi, tarkemmin poikiasi. Kylmäliekkiä ja Jääviiltoa. Olisiko sinulla hetki? Me voisimme vaikkapa samalla syödä?” Huomenkyyhky naukaisi ja puhua pälpätti hieman pidemmän kaavan mukaan, joka sai Ruusutuikkeen naurahtamaan lempeästi.
”Itse asiassa, kyllä minulla voisi olla hetki. Lupauduin kyllä iltapartioon ja se lähtee pian, joten en taida vielä aterioida. Mitä asiaa sinulla on? Ja olen pistänytkin merkille, että viihdyt Kylmäliekin kanssa hyvin. Oletteko te kumppaneita?” soturinaaras uteli hyväntuulisena ja viittoi Huomenkyyhkyä istahtamaan sivummalle. Nuorempi kissa huokaisi ja pudisteli päätään. Salaa hän ainakin ennen oli toivonut, että voisi kutsua harmahtavaa kissaa kumppanikseen. Enää hän ei tiennyt.. Tosin, hän oli Huomenkyyhky! Muutamat vastoinkäymiset eivät kaataisi tätä naarasta, vaan hän selvittäisi mitä oli meneillään.
”Ei aivan. Itse asiassa Kylmäliekki on käyttäytynyt todella kummallisesti. Ajattelin jos hän olisi puhunut sinulle jotain? Olethan sinä kuitenkin Kylmäliekin emo?” Huomenkyyhky naukui toiveikkaana, mutta hänen harmikseen soturitar pudisteli päätään pahoitellen.
”Anteeksi, emme me hetkeen ole jutelleet. Jääviillon kanssa toki hetki sitten partiossa, mutta tiedäthän hänet, ei Jääviilto mikään kohteliain ja mukavin kissa ole. Onko teillä ollut hankaluuksia? Olette aikuisia kissoja, kannustan teitä selvittämään ne keskenään. Voin toki yrittää parhaani mukaan auttaa, mutta en viitsisi sotkeentua aikuisten kissojen väleihin”, Ruusutuike naukui lempeähköllä äänellä ja kosketti Huomenkyyhkyä toverillisesti hännänpäällään.
”Niin voisi sanoa, Kylmäliekki nimittäin välttelee minua. Hän on viime aikoina vain kipittänyt Jääviillon kannoilla ja Jääviilto käski minua häipymään. Minä en sitten ymmärrä häntä, anteeksi nyt vain! Olen kuitenkin yhtälailla soturi kuin hänkin, vaikka olenkin entinen erakko”, valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa tuhahti. Ruusutuike oli naukaisemassa jotain, mutta aukion huuto keskeytti naaraan. Tilanne oli hänelle hieman vaikean oloinen, olihan Jääviilto kuitenkin naaraan poika.
”Kuule, jutellaan jonain toisena kertana enemmän. Minun pitää nyt mennä, partio odottaa. Annan sinulle yhden vinkin, selvittäkää välinne. Mykkäkoulu ei ole ratkaisu”, savunharmaa kissa ohjeisti ystäväänsä ja kipitti sitten aukiolle. Huomenkyyhky jäi katsomaan naaraan perään turhautuneena, mutta loikkasi sitten pedilleen. Kaipa naaras oli oikeassa, hänen olisi pakotettava Kylmäliekki puhumaan. Ja sitten hän ripittäisi Jääviillon ihan kunnolla, jättäisi tuon kollin retkun kerrankin sanattomaksi. Huomenkyyhky piti kollia epämiellyttävänä tapauksena, ajattelikohan kukaan koskaan hyvää tuosta? Ruusutuike ehkä ja ilmeisesti myös Kylmäliekkikin, vaikka naaras oli pitänyt punaruskeaa kollia kaksikon yhteisenä vihollisena.
Huomenkyyhky siirtyi pedilleen makaamaan ja kiepsautti kroppansa kerälle. Naaras laski päänsä häntänsä joukkoon ja tuhahteli vielä muutaman kerran. Ilta oli jo aika pitkällä ja moni kissa oli saapunut soturien pesään nukkumaan. Naaraan päässä risteilivät useat ajatukset ja hänestä tuntui, ettei uni tulisi aivan hetkeen. Huomenkyyhkyllä kesti pitkään saada unen päästä kiinni ja lopulta, kun hän sai, uni oli katkonaista ja huonoa. Naaraan hännänpää nyki unissaan, kunnes ulvaisu keskeytti senkin unen. Joku huusi kettua ja aluksi naaras luuli tätä oppilaiden huonoksi pilaksi.
Kissat nousivat äreinä pedeiltään ja Huomenkyyhkykin kampesi itsensä pystyyn. Kettu? Miten ihmeessä leiriin oli päätynyt kettu? Pian kissoille selvisi, että kukaan oppilas ei ollut vitsaillut, vaan leiriin oli oikeasti löytänyt kettu. Naaras nielaisi pelokkaana, hän ei ollut taistelijatyyppiä. Tositilanteessa ei kuitenkaan ollut varaa miettiä, vaan oli toimittava. Aukiolle tullut Punatähti jakoi kissoille toimintaohjeita. Osa kissoista suuntasi pentutarhalle suojelemaan pentuja ja vanhuksia, kun taas suurin osa valmistautui ottamaan ketun kanssa yhteen. Rauhallinen yö oli vaihtunut yhtäkkiä täydeksi hälinäksi. Jääviilto syöksähti ketun kimppuun ja viilsi kettua kynsillään vatsasta. Huomenkyyhky räpäytti silmiään ja samassa Loisketassu, klaanin nuorin oppilas oli jäänyt hönöttämään aukiolle. Mitä tuon oppilaan päässä liikkui, oliko tuo liittymässä taisteluun? Eihän tuon ikäinen oppilas osannut vielä taistellakaan kunnolla. Kettu teki loikkaavaan liikkeen Loisketassua kohti, mutta Raparperipistos tarrasi petoa hännästä ja sai ketun huomion itseensä. Huomenkyyhky vilkaisi nopeasti kettutaistelua, ketun kimpussa oli Jääviillon lisäksi myös Henkäysvarjo, Aaltosalama ja Tuimakatse. Kuolonklaanissa oli monia hyviä taistelijoita, kettu oli kieltämättä eksynyt väärään leiriin. Huomenkyyhkyn kävi jopa hieman petoa sääliksi, mutta sääli vaihtui neutraaliin tunteeseen, vahingoittihan tuo punaturkkinen otus parhaillaan hänen klaanitovereitaan! Kettu vaikutti naaraan silmiin aika nuorelta ja taistelutaidottomalta, sillä pitkäkuonoinen otus yritti vain leikkiä ”saaliillaan”. Kaiken lisäksi mikään aikuinen kettu ei olisi koskaan noin uhkarohkea, ellei olisi päästään aivan vialla. Kuolonklaanin reviirillä oli tovi sitten liikkunut häiriintynyt kettu eikä tämä yksilö naaraan silmiin vaikuttanut sellaiselta.
”Loisketassu! Mitä Pimeyden metsän nimeen sinä kuvittelet tekeväsi aukiolla?” Huomenkyyhky naukaisi kollille hieman huolestuneena ja tuuppi oppilasta kohti parantajanpesää.
”Käy tarkastuttamassa itsesi ja palaa sitten oppilaiden pesälle. Tilanne on pian ohi”, Huomenkyyhky naukaisi emollisen oloisena ja katsoi toista hieman tiukasti. Kollihan olisi voinut vaikka kuolla! Eikö oppilaan päässä liikkunut mitään? Henkäysvarjo sivalsi kettua taitavasti kuonoon ja punaturkin silmissä välähti pelko, ja epätoivo. Huomenkyyhky oli varma, että kettu tiesi nyt kuolevansa.
”Olisit tehnyt elämässäsi parempia valintoja”, valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa naukaisi hiljaa ja ummisti silmänsä. Hän ei kestänyt ajatusta kuolemasta, joten hän ei myöskään tahtonut nähdä sitä. Aukion äänet vaihtuivat muutamiin riemunkiljahduksiin ja naaras uskalsi avata silmänsä. Ensimmäinen asia mitä hän näki oli Henkäysvarjo. Kolli seisoi ketun edustalla tyytyväisenä ja vilkaisi punaturkkista otusta happamana. Mokoma oli keskeyttänyt kuolonklaanilaisten yöunet. Huomenkyyhky oli kiitollinen, että ainakaan pikaisella silmäyksellä kukaan ei ollut vahingoittunut pahasti. Soturi otti muutaman askeleen katsoakseen kettua, mutta peruutti sitten pian. Pedon lasittuneet silmät ja veri nosti oksennuksen naaraan kurkkuun. Hänen jokainen karva pörhistyi ja Huomenkyyhkylle tuli huono olo. Sitten ivallinen ääni keskeytti hänet.
”Tiesin että olet surkea soturi, mutta että kuollutta kettua kammoat? Jos minulta kysytään, sinä et ole soturi laisinkaan. Et edes uskaltanut taistella”, Jääviilto kuiskasi ivallisesti ja naurahti sanojensa päätteeksi ivallisesti. Huomenkyyhky oli näpäyttämässä toista, mutta kissat alkoivat valmistautumaan ketun ruumiin raahaamiseen. Punatähti määräsi muutamat kissat viemään ketun pois leiristä eikä Huomenkyyhky kuulunut siihen joukkoon, joten hän kääntyi ja lompsi takaisin soturien pesään. Jääviillon sanat tuntuivat kissan sydämessä, ajattelivatkohan myös muut noin? Huomenkyyhky pyörähti kerälle, vaikka tiesi että unessa kestäisi entistä pidempään. Muutamat kissat supisivat ketusta, mutta hän ei jaksanut osallistua keskusteluun.
Pesä hiljentyi yllättävän pian välikohtauksen jälkeen, sillä kukaan ei tainnut olla kovinkaan mielissään lyhyemmistä yöunista. Huomenkyyhky huokaisi hiljaa ja muutamien tovien jälkeen vaipui heikkoon uneen.
Seuraavana päivänä Huomenkyyhky heräsi vaitonaisena ja hänen korviin kiiri nau’untaa ketusta. Miten ihmeessä se oli päässyt leiriin asti? Naaraskissa huomasi Loisketassun, Nupputassun, Roihutassun ja Sielutassun puuhastelevan jotain keskenään. Huomenkyyhky kiinnostui oppilaiden touhuista ja tassutteli hieman lähemmäs. Hän huomasi oppilaiden keräävään risuja ja tyrskähdys pääsi naaraan suusta. Purkivatko oppilaat leiriä?
”Hei hei, mitä te neljä puuhastelette? Miksi ihmeessä te puratte ja sotkette leiriä?” valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa naukaisi hämmästyneellä äänellä ja kallisti päätään. Hän vilkaisi sitten Loisketassua.
”Sinuun ei ilmeisesti sattunut? Vaikka meinasitkin saada osumaa ketusta”, Huomenkyyhky varmisteli ja väläytti sitten pienen hymyn nelikolle. Hän ei ollut lainkaan varma oliko tämä oppilaiden pila vai mikä ihmeellinen jekku.
//Loiske?
