Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
”Ja sitten minä sanoin Jääviillolle, että painuisi hiiteen! Mutta eihän hän ikinä mitään usko, uppiniskainen kollin retale kun on!” Huomenkyyhky nurisi Pikkukaaokselle, joka katsoi vaahtoavaa naarasta hieman huvittuneena.
”Jääviilto tuskin kuuluu kenenkään suosikkikissoihin. Paitsi Kylmäliekin, hänhän roikkuu veljessään nykyään alvariinsa”, Pikkukaaos naukaisi olkiaan kohauttaen ja huomasi sitten aukiolla makoilevan Kalmakuun.
”Minä taidankin tästä poistua, kiitosta vain metsästysseurasta, Huomenkyyhky”, Pikkukaaos naukaisi nopeasti ja tassutteli sitten Kalmakuun luokse. Huomenkyyhkyn sisällä heräsi pieni uteliaisuus, olivatkohan nuo kaksi kumppaneita? Toisaalta, voisihan kai sitä hankkia pentuja myös ystävinä. Naaras ei varsinaisesti halunnut itse kumppania, mutta pentuja hän halusi ja Huomenkyyhky olikin ajatellut, että hankkisi niitä joskus hyvän ystävän kanssa. Tai kumppanin, jos jostain kummasta sellainen ilmestyisi. Huomenkyyhky huomasi Pimentovarjon yhden pikkuisen kivien luona, eihän vain siellä olisi käärmeitä? Voisiko leirissä olla? Huoli heräsi naaraan sisällä ja Huomenkyyhky lähti tassuttelemaan Pyräkkäpennun luokse. Olihan toisen nimi Pyräkkäpentu? Naaras pelkäsi, että kutsuisi toista väärällä nimellä. Se jos jokin olisi todella noloa ja hän ei halunnut saattaa itseään entistä huonompaan valoon.
”Hei, pikkuinen”, Huomenkyyhky naukaisi lempeästi ja raidallinen kissa säpsähti äänen johdosta.
”Mitä sinä täällä yksin teet? Ethän ole vain käärmeitä etsimässä, ne voisivat olla vaarallisia. Minä kuulin joskus tarinan siitä, kun-”, Huomenkyyhky naukaisi, mutta huomasi että pentu oli jähmettynyt. Lopulta pienikokoinen kolli aukaisi suunsa:
”Tutkin sisiliskoja.” kuului vastaus.
”Se on määräys päälliköltä. Niistä voi olla meille tulevaisuudessa paljon hyötyä. Ne voivat toimia esimerkiksi vakoojina ja sitä rataa. Tiedäthän. Katso: minulla on tässä häntä! Eikö olekin hieno?” tabbykuvioinen kissa naukui ja työnsi kuivahtaneen hännän lähemmäksi Huomenkyyhkyä. Huomenkyyhky kumartui katsomaan häntää uteliaana ja kosketti sitä nenällään.
”Hauskannäköisiä otuksia nuo sisiliskot. Nehän pääsisivät vaikka ja minne, jos me käyttäisimme niitä vakoojina. Itsekö sinä tämän idean keksit? Hyvä idea, todellakin!” naaraskissa naukaisi iloisesti ja väläytti uteliaan hymyn Pyräkkäpennulle.
”Pyräkkäpentuhan sinä olit? Minä olen Huomenkyyhky, hauska tutustua!” valkokirjokilpikonnakuvioinen kissa vastasi ja tarjosi toiselle tassuaan.
”Mistä sinä sait idean tutkia sisiliskoja? En ole kuullut kissojen olevan niistä oikein kiinnostunut. Minä pidän erityisesti oravista ja linnunpoikasista, vien oraville usein käpyjä herkuiksi ja en koskaan saalista linnunpoikasia. Ne ovat ystäviäni! Saattaa kuulostaa hieman hassulta, mutta ethän sinäkään tainnut sisiliskoja syödä?” Huomenkyyhky höpötteli pennulle.
//Pyräkkä?
