Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky makoili Kuolonklaanin leirissä kyljellään ja suki laiskasti kylkensä takkuja. Naaraan tummankeltaiset silmät olivat ummessa, mutta naaras nautti auringon suomasta lämmöstä. Viherlehti tiesi aina hyvää ja tämä viherlehti tuntui erityisen nautinnolliselta pitkän, ja kylmän lehtikadon jälkeen. Tänä viherlehtenä Huomenkyyhky oli myös päättänyt opetella uimaan, hänen pitäisi vain löytää sopiva mestari! Huomenkyyhkyn kirjavainen turkki hipoi hennosti ja varovaisesti viereisen Kylmäliekin lapaa. Harmaaturkkinen kollikissa suki omaansa turkkia hiljaisesti, kun taas naaraan sukimisesta kuului pieni liplatus, Huomenkyyhky ei osannut olla hiljaa edes turkkiaan sukiessa. Lips, lips- kuului kun naarassoturin karhea kieli kävi hänen takkuista ja pölyistä turkkiaan läpi. Huomenkyyhky värähti katsoessaan Kylmäliekkiä, hiljainen kolli oli hänen hyvä ystävänsä.
”Ajattele jos oppisin viimein uimaan! Se olisi mukavaa, voisin jopa kalastaa kaloja”, naaras hykerteli iloisena suunnitelmistaan ja hänen viiksensä vapisivat innosta. Kylmäliekki hymähti ja nyökkäsi.
”Uskon että sinusta tulee vielä hyvä uimari. Vaikka sitten kyllä muistutat, heh heh”, harmaaturkkinen kolli aloitti hiljaisella äänellä ja kumartui lähemmäs ystäväänsä.
”Eloklaanin kissoja, heh”, Kylmäliekki hekotti leikkisästi ja Huomenkyyhky kurottautui läpsäisemään toista huvittuneena. ”Hei! Ainakaan minä en hukkuisi, siinä uppoaisit järven pohjaan kuin kivi”, Huomenkyyhky nauroi rennosti ja nousi istumaan. Kylmäliekki katseli rauhallisesti eloisaa aukiota ja hänen hännänpäänsä nyki.
”Minun pitäisi tästä varmaan lähteä, en ole vielä käynyt saalistamassa tänään”, keltasilmäinen kolli naukaisi nopeasti ja katosi Huomenkyyhkyn seurasta yhtä nopeasti, kun naaras oli silmiään räpäyttänyt. Jokin muljahti naaraskissan vatsassa, vaikka hän tiesi Kylmäliekin arvostavan omaa tilaa. Olihan soturinaaras roikkunut toisen seurassa takiaisen lailla, ängennyt samaan partioon mukaan ja tupannut Kylmäliekin seuraan, kun kollikissa oli viettänyt aikaa ystäviensä tai perheenjäsentensä kanssa. Hän nosteli käpäliään mietteliäänä, mutta naaraan harmittelun keskeytti Henkäysvarjon kutsu. Huomenkyyhky nosti hämmentyneen katseensa maasta ja räpäytti silmiään. Soturi lähti tassuttelemaan kohti kaksikkoaan ja hänen kasvoilleen hiipi ystävällinen hymy. ”Henkäysvarjo, Pimentovarjo! Heh, nimenne sopivat yhteen”, naaras naurahti ja katsoi varapäällikköä pää kallellaan. Mitähän asiaa toisella oli? Henkäysvarjo sitten selitti kettukuvion ja Huomenkyyhkyä alkoi hermostuttamaan. ”
Mennään sitten!” naaraskissa naukaisi reippaasti ja väläytti tummalle, vanhemmalle naaraalle iloisen hymyn. ”Mitäs sinulle kuuluu Pimentovarjo? Emme tunnekaan kovin hyvin, mutta tässähän sitä tutustuu. Eikös?” naaras jatkoi puheluaan, vaikkei tummaturkkinen kissa vaikuttanut järin innostuneelta kuuntelemaan häntä. Naaras ei kuitenkaan välittänyt siitä, vaan jatkoi jutteluaan ärsyttävän sinnikkäästi. Naaraat lähtivät sitten Pimentovarjon johdolla ulos leiristä, Huomenkyyhkyn säestäessä heidän matkaansa tarpeeksi äänekkäästi, jotta jokainen takuulla kuulisi missä he kulkisivat. ”Ajattelin opetella uimaan, osaatko sinä uida? Kylmäliekki, siis ystäväni ja klaanitoverimme Kylmäliekki, kai sinä hänet tiedät? Noh, hän ei halua opetella uimaan. Hänestä se on turhaa, olen yrittänyt maanitella häntä opettelemaan, mutta hän vain pitää itsepintaisesti pintansa! Ehkä Kylmäliekki sitten haluaa hukkua, hih”, naaras kikatti ja antoi lopulta, pitkän puheenvuoronsa jälkeen Pimentovarjolle puheenvuoron. Huomenkyyhky silmäili toista odottavasti ja uteliaasti.
//Pimentoinen?
//430 sanaa
