Jääviilto
Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että Jääviillon oli vaikeaa pysyä perillä kaikesta. Ensin Pimentotähti oli aivan oudon hermostuneena vaatinut Jääviiltoa mukaansa leirin ulkopuolelle, puhumaan jostakin arkaluontoisesta asiasta. Kun päällikkö oli viimein alkanut puhua, oli tilanne keskeytynyt tavalla, joka sai jopa Jääviillonkin järkyttymään. Mustavalkea mäyrä oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Se oli napannut vaivatta pienikokoisen päällikön leukojensa väliin.
Jääviilto ei kyennyt ajattelemaan selkeästi, hän toimi vaistojensa varassa. Vaistot laittoivat hänet välittömästi liikkeelle, päässä soi vain yksi ajatus: Pimentotähti on pelastettava.
Kun Jääviilto loikkasi kookkaan petoeläimen selkään ja iski terävät hampaansa sen turkkiin, mäyrä vingahti ja tämän suu avautui, jolloin Pimentotähti rojahti maahan. Kesken raivokkaan taistelun, Jääviilto ymmärsi virheensä. Hän ei ollut mikään pelastaja. Sivusilmällään hän erotti Pimentotähden makaavan yhä nurmella, alati kasvava verilammikko ympärillään. Jääviillon mahdollisuudet selvitä taistelusta hengissä pienenivät sitä mukaa, mitä suuremmaksi Pimentotähden alla oleva verilammikko suureni. Varapäällikkö kirosi valintansa samalla, kun hän kamppaili petoa vastaan. Kolli väisteli parhaansa mukaan mäyrän lapiomaisia käpäliä, joiden pitkät ja vahvat kynnet voisivat takuulla lävistää hänet vain yhdellä iskulla. Taistelu oli epätasainen, ja ikävä kyllä Jääviilto oli alakynnessä.
Kun tilanne alkoi näyttää todella pahalta ja mäyrä onnistui ajamaan Jääviillon kohti Hehkulammen kirkkaansinistä vettä, kolli huomasi mustan hahmon syöksyvän mäyrän kylkeen. Se sai kollille aikaa kiertää mäyrän toiselle puolen, jolloin vaara vedenvaraan joutumisesta pieneni. Jääviilto näki, miten mäyrä heitti vaivatta Pimentotähden selästään. Hänelle ei jäänyt aikaa seurata, oliko päällikkö kuollut siihen paikkaan vai nousisiko hän vielä ylös. Jääviilto tiesi, että hänen olisi voitettava tämä taistelu keinolla millä hyvänsä. Hän ei suostuisi kuolemaan tänään.
Kun taistelua oli takana jo hyvä tovi, Jääviilto tiesi, ettei Pimentotähti tulisi hänen apuunsa. Hän tiesi, ettei hän voisi voittaa mäyrää tällä tavalla. Elottoman oloinen musta ruumis lojui maassa Hehkulammen lähettyvillä. Inhottava olo täytti Jääviillon mielen, kun hän sivalsi käpälällään mäyrän kasvoja ja erotti sivusilmällään muutaman ketunmitan päässä makaavan Pimentotähden. Varapäällikkö tunsi väsyvänsä. Mäyrä sen sijaan oli saanut entistä enemmän puhtia, ja yritti taas käydä armottomaan hyökkäykseen kissaa kohti. Jääviilto syöksyi sivuun ja pakeni vähän matkan päähän, jolloin mustavalkea eläin seurasi häntä.
”Tännepäin! Tulkaa!” ulvahdus kantautui jostain etäämmältä. Kuin tyhjästä taisteluun liittyi neljä muuta kissaa. Jääviilto ei suostunut jättäytymään taistelun ulkopuolelle, vaikka apu olikin saapunut. Muiden perässä hän nelisti takaisin taisteluun. Kun mäyrä ymmärsi jäävänsä alakynteen, ei tarvittu kauaakaan siihen, että se otti jalat alleen ja lähti nelistämään kohti eteläistä rajaa. Kuolonklaanin soturit jäivät katsomaan pedon perään. Virtaviima oli vähällä lähteä sen perään, mutta Jääviilto pakotti hänet pysähtymään.
”Ei! Anna sen mennä. Lähetän partion myöhemmin varmistamaan, että se on varmasti paennut. Pimentotähti on vietävä parantajan pesälle”, Jääviilto ilmoitti ja kiiruhti päällikön luokse. Hän tarkasteli veristä ruumista, eikä löytänyt elonmerkkejä. Hän kirosi mielessään Pimentotähden. Miksi hänen oli pitänyt olla niin huolimaton, että oli ajanut itsensä tällaiseen tilanteeseen?
//Pimento?
