Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Partio oli palannut leiriin, eikä Jääviilto voinut vieläkään hyväksyä sitä, ettei hän ollut päässyt mukaan itse yöpartioon. Kolli mulkoili vihaisesti niiden kissojen suuntaan, jotka Henkäysvarjo oli nimennyt partioon. Eikö raidallinen kolli luottanut uskollisimpaan liittolaiseensa edes sen vertaa, että olisi laittanut hänetkin tappamaan erakoita?! Jääviillon häntä piiskasi turhautuneena ilmaa. Ellei Henkäysvarjo olisi ollut niin tärkeässä asemassa, hän olisi antanut kollin kuulla kunniansa.
Henkäysvarjo oli ilmoittanut hoitavansa itse yövartion ja hän passitti Jääviillonkin nukkumaan. Soturia ei väsyttänyt lainkaan, mutta Henkäysvarjon tuima katse oli saanut kollin myöntymään hänen tahtoonsa. Jääviilto astui sisään sotureiden pesään, jossa oli jo mukavasti muitakin kuolonklaanilaissotureita. Punaturkkinen kissa asettui omalle vuoteelleen ja yritti nukkua. Uni ei kuitenkaan tullut helposti. Soturi makoili sammalvuoteellaan hyvän tovin, ennen kuin hän tajuamattaan vajosi uneen.
”Herätys”, kuiskaus repi Jääviillon pois mukavasta unestaan, jossa soturi oli juuri alkamassa telottamaan Kuolonklaanin reviirille eksyneitä erakoita. Punaturkkinen kolli avasi tympääntyneenä jäänsiniset silmänsä ja kohtasi Henkäysvarjon katseen.
”Nouse ylös, mene odottamaan minua pesän ulkopuolelle”, kolli komensi kuiskaten ja siirtyi toisen kissan, Pimentovarjon luokse.
Jääviiltoa väsytti niin, ettei hän olisi halunnut nousta ylös lämpimästä vuoteestaan ja siirtyä hyiselle pääaukiolle. Mutta Henkäysvarjo oli näyttänyt niin vakavalta, että jotakin isoa oli varmasti meneillään, eikä Jääviilto halunnut jäädä siitä paitsi. Olivatko erakot voittaneet kuolonklaanilaispartion? Jääviilto pohti mielessään. Hitaasti venytellen kolli kampesi itsensä pystyyn ja laahusti sitten muiden sotureiden ohitse ulos pesän lämmöstä.
Aukiolla ilma oli kylmää. Soturi pörhisteli turkkiaan inhoten. Hetken odottelun päätteeksi varapäällikkö kiiruhti ulos sotureiden pesästä Pimentovarjo kannoillaan. Raidallinen kolli johdatti Jääviillon ja toisen soturin kauemmas pesästä, jotta siellä makaavat soturit eivät kuulisi heidän keskusteluaan. Varapäällikön kasvoilla oli kireä ilme.
”Punatähti poistui juuri leiristä”, raidallinen kolli lausahti. Jääviilto huomasi, miten tämän hännänpää vääntyili ja kolli vaikutti kaikin puolin hermostuneelta. Soturi siristi silmiään.
”Mihin hän oli menossa?” Jääviilto murahti.
”Kuulemma kävelylle. Te saatte luvan seurata häntä”, Henkäysvarjo käskytti kylmällä äänellä, ”hän ei saa päästä erakoiden luokse tai kaikki suunnitelmamme menevät pilalle.”
”Ja mitenköhän meidän on häntä estettävä?” Pimentovarjo esitti kysymyksen.
”Sehän se vasta epäilyttävää olisikin, jos me menisimme ja estäisimme häntä menemästä Lehtikuusilaaksoon ja aamulla sattumalta erakot olisivat kuolleet”, Jääviilto jatkoi murahtaen. Henkäysvarjo näytti mietteliäältä ja entistä hermostuneemmalta. Varapäällikön ilme muuttui entistä kireämmäksi, kun tämä silmäili edessään seisovia sotureita vakavana.
”Jos hän tosiaan on menossa Lehtikuusilaaksoon, teidän on tapettava hänet.”
Jääviilto näki, kuinka Pimentovarjon kasvoille piirtyi epäuskoinen ilme, kuin uutinen olisi ollut aivan kauhea. Jääviilto sen sijaan ei voinut olla virnistämättä. Mikäli Punatähti aikoi tosiaan päästää klaaniin viisi tuntematonta erakkoa, hän ansaitsi tulla tapetuksi oman klaaninsa jäsenten toimesta.
”Kuulostaa loistavalta”, Jääviilto virnuili. Samassa kolmikko kuuli lähistöltä askeleita ja kääntyivät nopeasti tulijan suuntaan. Jääviilto tunnisti kissan Kaamoskukaksi, hänen entiseksi oppilaakseen ja Pimentovarjon pojaksi. Vaikka soturi olikin löytänyt lopulta jonkunlaisen yhteisen sävelen tabbykuvioisen kollin kanssa, hän halveksui toista puoliverisyytensä vuoksi.
//Kaamos tai Pimento?
//KP-boosti
