Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Harjoituksissa olleet kissat palasivat viimeinkin takaisin leiriin. Olin nauttinut rauhallisuudesta, kun oppilaat ja osa raivostuttavimmista sotureista olivat olleet parin päivän ajan poissa tieltäni. Toisaalta olin kaivannut etenkin Kylmäliekkiä, joka oli saanut kunnian olla mestarina harjoituksissa. Nyt savunharmaa kolli asteli muiden seassa sisään leiriin. Hän näytti jokseenkin poissaolevalta ja ehkä jopa ahdistuneelta. Omahyväinen virne kasvoillani astelin soturin luokse, kun tuo suunnisti kohti kaatunutta kuusta. En päästänyt kollia sisään sotureiden pesään, ja tuo näytti tyytyvän kohtaloonsa, kuten aina.
”No, miten harjoitukset menivät? Taisit hävitä, kun olet noin allapäin”, virnistin ja tönäisin kollia tahallaan niin lujaa, että tuo horjahti ihan kunnolla. Kylmäliekki onnistui pitämään tasapainonsa ja nosti keltaisen katseensa minuun. Hetken hiljaisuuden päätteeksi harmaa kolli sai viimein suunsa auki:
”Hentotassu, Tyrskytassu ja Leopardi kidnappasivat Mesitähden pennun ja lähtivät se mukanaan. Taisimme molemmat menettää oppilaamme.”
”Mitä?” kysyin yllättyneenä, ja kasvoilleni piirtyi tuima ilme, ”miksi kaikki kiva tapahtuu silloin, kun minä en ole paikalla? No, eipä se minua haittaa, että he lähtivät. Se Leopardi oli ihan surkea kissa muutenkin. Koko ajan aukomassa päätään, eikä hänen suustaan tullut mitään järkevää sanottavaa.”
Kylmäliekki nyökytteli hitaasti päätään.
”Vai ikävöitkö sinä muka sitä sinun oppilastasi? Älä jaksa, miksi sinun täytyy kiintyä kaikkeen aina? Älä näytä tuolta, onhan sinulla kuitenkin minut, et sinä muita tarvitse”, vakuuttelin kollille. Se oli totta. Kylmäliekki ei tarvinnut muita kuin minut. Hän oli minun veljeni, ja kun Hiutaleviiksikin oli mennyt kuolemaan, olimme vain me kaksi jäljellä. Se oli suorastaan Kylmäliekin velvollisuus olla kiitollinen minusta ja siitä, että suostuin edes puhumaan hänen kaltaisen hiirenaivon kanssa.
//Kylmä?
// 249 sanaa
