Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto oli aluksi kimpaantua Pimentotähden terävästä ja epämääräisen tylystä tavasta puhua hänelle, mutta kun naaras alkoi kehumaan kollia, hän rauhoittui. Omahyväinen virne oli ilmestynyt soturin kasvoille, kun hän kuuli päällikön kehut. Sitten Pimentotähti kuitenkin meni ja pilasi koko hetken kysymällä jotain typeriä kysymyksiä. Jääviilto pyöräytti silmiään.
”Minä sinä oikein minua pidät?” punaturkkinen kolli tuhahti ja pudisteli päätään. Pimentotähden ilme pysyi vakavana, kun päällikkö kohautti lapojaan. Virne Jääviillon kasvoilta oli tiessään, kun tämä alkoi taas ärsyyntyä. Kollin suusta pakeni murahdus, mutta päällikön ilme ei värähtänytkään.
”Kuolonklaani on minulle kaikki kaikessa. En minä tahdo, että klaanimme heikentyy. Etenkään näinä aikoina, kun rajanaapurinamme on Eloklaanin kaltainen klaani. Mutta emme me yhteen yskään ole kaatumassa. Ehkä jotkut, mutta se on Pimeyden Metsän käpälissä, ei meidän. Luulen, että esi-isämme nyt kokeilevat, miten sinä pärjäät tiukan paikan tullen. Ei turhalla murehtimisella saa mitään aikaa. Tule ja osallistu vaikka partioihin, jos sinulla on noin paljon aikaa murehtia asioita, joihin et voi vaikuttaa”, viimeiset sanat pääsivät soturin suusta ehkä turhan kärkkäästi, muttei hän välittänyt. Tietysti Jääviilto halusi olla jollain tasolla mieliksi Pimentotähdelle, mutta ei hän alkaisi valehtelemaan tällaisista asioista. Hän piti päälliköstä, mutta Pimentotähti tuntui murehtivan aivan liikaa. Hänen pitäisi rauhoittua ja ottaa rennommin tai koko klaani alkaisi huolehtia hänen tavoin. Se jos jokin olisi Kuolonklaanille lopun alku.
//Pimento?
