Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
En ymmärtänyt, miksi Henkäysvarjo oli nimennyt Pimentovarjon partion johtoon. Olisin itse ollut siihen tehtävään paljon sopivampi. Pimentovarjo johdatti neljän kissan joukkoa kohti läntistä rajaa. Kiersimme Hehkulammen, ja jatkoimme sitten suoraan Eloklaanin rajalle.
Aivan tahallaan, vain ärsyttääkseni mustaa naarasta, kiristin tahtiani päästäkseni Pimentovarjon rinnalle. Tälläkään kertaa soturi ei provosoitunut yrityksestäni huolimatta, vaan lähti muina kissoina merkkaamaan rajaa. Vilkaisin kahta muuta kissaa mietteliäänä. Heidän ärsyttämisensä ei ollut vaikeaa, ja olinkin onnistunut siinä lukemattomia kertoja. Haahkasurma oli aina pahalla päällä, ja ärsyyntyi jo ensimmäisestä sanasta.
Päätin siis keskittää kaiken energiani Pimentovarjoon. Kylmäpäinen soturi inhoaisi jokaista hetkeä tässä partiossa.
Eloklaanin ja Kuolonklaanin vastainen raja tuli päätökseensä, ja Pimentovarjo lähti johdattamaan meitä kohti jokea ja astinkiviä.
”Sinun ei kannattaisi ylittää jokea, kun olet noin huonossa kunnossa. Miten oikein jaksat, kun et ole saanut syödäksesi?” kysyin Pimentovarjolta. Naaras vilkaisi minua, mutta tyytyi pysymään vaiti. Tuo tarkkaili ympäristöään ja sulki minut mitä ilmeisimmin pois mielestään. Raivostuttava tapaus, ajattelin.
Kun saavuimme astinkivien luokse, Pimentovarjo pysähtyi. Joki oli suurilta osin vielä jäässä, mutta astinkivien kohdalta se oli melkein kokonaan sula.
”Minä menen ensin”, sanoin kiilaten törmällä seisovan Pimentovarjon ohitse. Loikkasin ensimmäiselle astinkivelle ja vilkaisin taakseni hymyillen.
”Katso, kun oikea soturi näyttää mallia”, sanoin virnistäen ja keskityin taas loikkaamaan seuraavalle kivelle. Kun viimein olin päässyt vastarannalle, käännyin katsomaan taakseni. Pimentovarjo oli jo puolivälissä jokea, ja Haahkasurma tuli aivan tämän perässä. Turhamyrsky odotteli toisella puolen vielä, ja valmistautui ensimmäiseen loikkaansa.
Aivan tahallaan seisoin rannalla niin, ettei Pimentovarjo pääsisi rannalle. Kun soturi saavutti viimeisen kiven, tuo nosti harmaansinisten silmiensä katseen minuun.
”Siirry syrjään”, Pimentovarjo käski, mutta minä en kuunnellut.
”Miksi? Voisit ihan hyvin hypätä vaikka uimaan”, sanoin väläyttäen soturille hymyn. Käänsin hetkeksi katseeni taivaalle. Sitten kuulin, kuinka jokin putosi veteen. Iloitsin sen olevan Pimentovarjo, mutta ikäväkseni tumma soturi seisoi edelleen astinkivellä, ja tuon katse oli kääntynyt virtaavaan veteen, joka imaisi hetkessä kellanpunaisen kissan pinnan alle. Silmät suurina katsoin tilannetta. Haahkasurma pääsi hetkeksi pinnalle, mutta kylmän veden virta oli liian kova. Se lähti viemään soturia eteenpäin jään alle.
”Apua!” Haahkasurma huusi, mutta vesi nielaisi tämän taas kadoksiin.
”Tee jotakin, hiirenaivo!” komensin Pimentovarjoa ja väistyin viimein syrjään tehden naaraalle tilaa loikata rannalle.
//Pimento?
// 348 sanaa
