Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviillon uhkaukset eivät olleet pelottaneet pentuja sitten lainkaan. He olivat ottaneet puheeksi sukunsa ja yrittivät kiristää soturia kohtelemaan heitä hyvin. Jääviilto tiesi, että sellaiseen hän ei suostuisi. Hän ei mielistelisi mitään pentuja vain siksi, että he sattuivat olemaan Henkäysvarjon pennun pentuja.
”Olette selvästi yhtä typeriä kuin miltä näytätte”, Jääviilto sihahti huultaan nostaen niin, että hänen valkeat hampaansa tulivat selvästi näkyviin. Kolli otti pienen askelen lähemmäs kaksikkoa ja kumartui matalemmaksi.
”Sattumoisin minä olen Kuolonklaanin paras ja kunnioitetuin soturi, ja sukuni on yksi puhtaimmista ja arvostetuimmista suvuista kautta aikojen”, soturi sähisi vihaisena ja sivalsi kynsillään ilmaa aivan pentujen kasvojen edestä. Liike sai pennut kavahtamaan karvat pystyssä taaksepäin. Se tuntui vain yllyttävän heitä entisestään, sillä nyt heidän kasvoillaan oli entistä hurjistuneemmat ilmeet. Jääviilto ei kuitenkaan ollut peloissaan, eivätkä edes pentujen uhkaukset saaneet soturia pelkäämään.
Kolli oli haljeta raivosta. Pennut sen kun pilkkasivat häntä, eikä Jääviilto voinut sietää sellaista. Hetken mielijohteesta tämä syöksähti eteenpäin raidallisen pennun vierelle ja tarttui hampaillaan pentua niskasta kiinni.
”Lopeta! Päästä minut alas!” pentu rääkäisi, kun Jääviilto nosti hänet ilmaan. Vaaleanharmaa pentu ei myöskään pysynyt hiljaa, vaan tämäkin yritti komennella punaturkkista soturia. Pentu räpiköi raivoissaan samalla, kun Jääviilto kiikutti tätä lähemmäs lampea. Soturi heilautti muutaman kerran rajusti päätään riepotellen pentua hampaissaan. Vaaleanharmaa pentu yritti tarttua kynsillään Jääviillon jalkaan pysäyttääkseen tämän, mutta soturi potkaisi vaivattomasti pennun irti itsestään. Sitten hän kurottautui lammen ylle.
”Katsotaanko, osaako pikkupentu uida?!” soturi naukui epäselvästi päästämättä irti pennun niskanahasta.
//Virta?
