Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto hymyili maireasti kuunnellessaan Harakkanaurua. Hän mietti mielessään, miksei koskaan aiemmin ollut tutustunut kolliin. Toki Harakkanaurun ulkonäkö ja olemus olivat harvinaisen luotaantyöntäviä, joka taisi olla syy. Jääviilto oli aina pitänyt valkomustaa kollia epäsiistinä ja sellaisena, jonka mielipiteet muovautuivat muiden mukaan.
”Olen samaa mieltä sinun kanssasi”, Jääviilto totesi päätään nyökytellen. Hänen jäänsinisten silmiensä katse harhautui pois luisevasta kollista ympäristöön. Vesiputouksen pauhu piti huolen siitä, etteivät ulkopuoliset kuulleet heidän keskusteluaan. Päällikön kritisointia ei katsottu hyvällä Kuolonklaanissa.
”Punatähti teki myös ison virheen antaessaan Eloklaanin jäädä asumaan rajanaapuriksemme”, punaturkkinen kolli ärähti päätään pudistellen. Hän kumartui taas kyyhkysen äärelle haukaten siitä suullisen. Vaikka Punatähti pitikin pääasiassa hyvää huolta Kuolonklaanista ja toimi lähes aina sen parhaaksi, Jääviilto piti joitain päällikön valintoja huonoina. Päällikkö suhtautui liian lempeästi kaikkiin, joista ei oikeasti olisi ollut tällaisen klaanin sotureiksi.
Soturin mieli palasi vuodenaikojen takaiseen piinaan, kun kuolonklaanilaisia oli mystisesti tapettu ympäri metsää. Lopulta syylliseksi oli paljastunut Karhumyrsky. Vaikka Jääviilto olikin äärimmäisen uskollinen synnyinklaanilleen, salaa hän arvosti Karhumyrskyn tekoa. Kaikki Karhumyrskyn tappavat kissat olivat nimittäin olleet juurikin niitä, jotka eivät ansainneet olla Kuolonklaanin sotureita. Mukaan lukien Jääviillon sisar Hiutaleviiksi. Se typerä pehmo ansaitsi kohtalonsa.
//Harakka?
// 183 sanaa
