Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto tunsi olonsa kertakaikkiaan voittamattomaksi. Hän oli lähestulkoon onnellinen, ensimmäistä kertaa kenties koskaan. Kolli oli viimein saanut ripauksen siitä vallasta, jota hän oli aina janonnut. Se tuntui äärettömän hyvältä, vaikka Pimentotähti ei tuntunutkaan aina arvostavan punaturkkisen kollin mielipiteitä ja tapoja hoitaa asioita. Hän oli oppinut alistumaan, sillä tiesi päällikön voivan erottaa hänet varapäällikön virasta koska tahansa. Ei Jääviilto kuitenkaan miksikään tossuksi ollut ryhtynyt. Joissain tilanteissa hän vain antoi Pimentotähden sanoa viimeisen sanan tai myöntäili joitain epämääräisiä asioita, joista kolli itse oli eri mieltä. Mutta loppujen lopuksi, ei kolli erityisemmin ollut muuttunut. Edelleen hän oli oma raivostuttava itsensä. Nyt vain erona se, että muiden oli kunnioitettava häntä asemansa vuoksi.
Nytkin varapäällikkö katseli, miten kuolonklaanilaiset alistuivat hänen tahtoonsa ja lähtivät partioihin juuri niissä porukoissa, missä Jääviilto oli heidät sinne lähettänyt. Se jos jokin oli kerrassaan loistavaa katseltavaa. Jääviilto nautti, kun hän sai asettaa partioihin kissoja, jotka eivät voineet sietää toisiaan. Se ei olisi hänen ongelmansa, jos sellaiset kissat päättäisivät alkaa tapella partiossa. He saisivat Pimentotähdeltä nuhteet ja kenties rangaistuksiakin. Ja se oli jotain, jota Jääviilto rakasti. Hänen kasvoilleen oli piirtynyt tyytyväinen virne ajatellessaan kaikkea sitä. Jonain päivänä hän itse olisi se, joka jakelee Kuolonklaanissa rangaistuksia ja vielä juuri siten, miten itse haluaa ja kenelle haluaa. Sitä ei voisi estää kukaan.
