Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviillon kärsivällisyys oli jo loppumaisillaan, kun Pimentovarjo sai viimein aikaiseksi avata suunsa ja vastasi kollille. Tapojensa mukaan kolli ei aikaillut vastauksensa kanssa. Hän ei osannut harkita sanojaan, vaan sanoi kaiken juuri miten ajatukset hänen päähänsä putkahtivat.
”Älä jaksa”, punaturkkinen kolli tiuskaisi, ”olen todistanut sinulle luotettavuuteni jo useamman kerran mitä olisi tarve! Minusta tuntuu, että yrität vain huijata minut auttamaan sinut päällikön paikalle ja hylkäät minut aivan kuten Henkäystähtikin teki. Te olette aivan samanlaisia.”
Pimentovarjon silmät kapenivat aavistuksen verran, mutta muulla tavalla hän ei näyttänyt sen hetkisiä tunteitaan. Jääviilto itse oli niin tunnekuohun vallassa, ettei hän kyennyt lukemaan naaraan ilmeestä tämän tunteita lainkaan.
”Saanen muistuttaa, että vannoit luotettavuuttasi myös Henkäystähdelle, mutta tässä sinä olet häntä pettämässä. Miksi luulet, että voisin luottaa sinuun noin vain?” mustaturkkinen naaras kysyi ja kohdisti sinertävän katseensa suurempaan soturiin.
”Niin, kunnes hän petti minut. Nyt vaikuttaa siltä, että sinäkin haluat vain palveluksiani ja käytät luotettavuuttani hyväksesi”, Jääviilto murahti. Pimentovarjo ei vastannut hetkeen, joka antoi Jääviillolle aikaa miettiä. Hän inhosi tietäessään, että tämä todella saattoi olla hänen ainoa mahdollisuutensa. Jos Pimentovarjosta tulisi päällikkö, se olisi hänen ainoa mahdollisuutensa päästä varapäälliköksi ja sen myötä lopulta päälliköksi. Ennen kuin musta naaras ennätti sanoa mitään, Jääviilto avasi taas suunsa:
”Mutta aivan sama, hyvä on. Jos minä autan sinua, sinä teet minusta varapäällikkösi. Ja jos petät minut, saat katua sitä lopun elämääsi – joka ei sen jälkeen ole enää kovin pitkä.”
//Pimento?
