Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto ei ollut tyytyväinen Virtatassun koppavaan käytökseen, kun naaras kulki mestarinsa ohi ja suuntasi kohti leirin uloskäyntiä, alkaen sitten hoputtamaan vanhempaa kissaa.
”Olenko sanonut, että olemme menossa ulos?” punaturkkinen soturi kysyi ja kohotti leukaansa virnuillen ylöspäin. Virtatassu kurtisti kulmiaan.
”Leirissäkö meinasit harjoitella?” raidallinen oppilas tuhahti ja katsoi mestariaan tuimasti. Jääviilto virnisti tyytyväisenä ja tokaisi viileästi:
”En minä harjoittele, vaan sinä. Katson vierestä, kun sinä menet lampeen ja harjoittelet uimista. Olen huomannut, että et nimittäin hallitse sitä kovinkaan hyvin.” Soturin kasvoilla oleva virne levisi vain, vaikkei hän ollutkaan uintiharjoitusten kanssa tosissaan. Se sarkastisuus meni selvästi Virtatassulta ohi, sillä naaraan tuima ilme muuttui entistä tuimemmaksi.
”En ikimaailmassa voisi suostua tuollaiseen typeryyteen! Yritätkö ajaa minut taas parantajan pesälle typerine ideoinesi?” naaras tuhahti ja käänsi itsepäisesti katseensa pois Jääviillosta. Vaikkei Jääviilto ollutkaan ollut tosissaan uintiharjoitusten kanssa, hänen oppilaansa kieltäytyminen sai soturin suuttumaan. Punaturkkinen kolli syöksähti eteenpäin Virtatassun katsoessa muualle ja kaatoi pienemmän naaraskissan kumoon.
”Hei!” Virtatassu parahti, kun isokokoisempi kissa painoi tämän maata vasten.
”Sinulla ei ole oikeutta kieltäytyä minun määräämistäni tehtävistä”, Jääviilto sihisi nuoren kissan korvaan, ”mestarin käskystä kieltäytyminen on sääntörike, ja sinä saat ihkaensimmäisen rangaistuksesi, hiirenaivo.”
Kolli irrotti otteensa oppilaasta. Virtatassu kohtasi mestarinsa katseen. Molempien silmistä paistoi puhdas inho toista kohtaan.
”Rangaistuksesi on, ettet saa syödä mitään ennen seuraavaa kuuhuipun hetkeä”, Jääviilto naukaisi tyytyväisesti virnuillen. Kolli nautti vallastaan, vaikkei hän saanutkaan komennella kuin vain yhtä pientä oppilasta. Samalla hän muisti katkeruutensa Henkäystähteä ja Pimentovarjoa kohtaan. He olivat vieneet häneltä varapäällikön paikan noin vain, vaikka se olisi ehdottomasti kuulunut Jääviillolle! Soturi työnsi toistaiseksi kaksi petturia pois mielestään ja keskittyi oppilaaseensa. Jääviilto ei antanut Virtatassulle aikaa vastustella hänen antamaansa rangaistusta, vaan kolli lähti kävelemään kohti leirin uloskäyntiä.
”No niin hiirenaivo, alahan tulla. Jätämme reviirikierroksen välistä ja saat alkaa harjoitella taistelemista”, soturi ärähti ja viittoi oppilaansa peräänsä, ”ja jos tahdot olla saamatta enemmän rangaistuksia, olet kiltti oppilas ja pysyttelet visusti takanani. Jos ohitat minun takajalkani edes viiksikarvojesi verran, saat olla toisenkin päivän syömättä.”
Kolli tiesi, että hän tulisi nauttimaan nuoren oppilaan kiduttamisesta täysin rinnoin! Vaikka hän inhosikin Virtatassua, hän tekisi naaraasta Kuolonklaanin toiseksi parhaan soturin – Jääviilto tietysti piti itse parhaan soturin virkaa.
