Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA
Jääviilto oli pettynyt siitä, ettei Pimentovarjo ollut valinnut häntä mukaan kissaksi, joka lähti Eloklaanin leiriin harhauttamaan yövartijoita. Tietysti naaras oli suosinut omaa poikaansa ja valinnut Kaamoskukan mukaan tehtävään.. Kolli oli kuitenkin pitänyt suunsa kiinni, sillä hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että Keijukainen ajaisi hänet pois koko taistelusta. Jääviilto pihisi innosta, kun hän tiesi pääsevänsä taistelemaan kerrankin aivan tosissaan! Heillä oli lupa tappaa eloklaanilaisia ja vahingoittaa heitä niin pahasti kuin koskaan vain kykenivät, ja se jos jokin sopi Jääviillolle erinomaisesti! Kolli oli virnuillut itsekseen siitä saakka, kun he olivat lähteneet Kuolonklaanin leiristä.
Nyt soturi seisoi Eloklaanin leirin pääaukiolla, joka oli hänelle ennestään tuntematon paikka. Soturit olivat tulleet erään pensaan alta, joten siellä täytyi olla sotureiden pesä. Oppilaita oli tullut toiselta puolelta leiriä karhunvatukkapensaaseen tehdystä pesästä. Punaruskea kolli ei ollut varma, miten loput pesät sijoittuivat; leirin reunalla oli kaksi suurta kiveä, keskellä littana kivi ja kahta kiveä vastakkaisella seinustalla kaksi karhunvatukkapensaasta tehtyä pesää.
Jääviillon ei pitänyt kauaa etsiä taisteluseuraa, sillä kuin tilauksesta hän näki eloklaanilaiskissan juoksevan kohti piikkihernetunnelia.
”Sinä et mene minnekään!” Jääviilto sähähti ja lähti juoksemaan lumisessa maassa kohti pakenevaa, vaaleanharmaata naaraskissaa. Jääviilto oli nopea, joten hän saavutti raidallisen kissan hetkessä. Suurikokoinen kolli loikkasi kohti vihollista ja pyöri hetken maassa tämän kanssa taistellen. Kissat sähisivät hurjasti toisilleen ja harmaa naaras teki kaikkensa päästäkseen irti Jääviillon otteesta.
”Päästä irti!” naaras sähisi. Jääviillon huomio herpaantui hetkeksi lähistöllä taisteleviin kissoihin, ja sillä hetkellä harmaaturkkinen kissan onnistui potkaista Jääviiltoa leukaan. Kolli sähähti kivusta. Leuka oli jäänyt araksi, kun Punatähti oli ennen kuolemaansa potkaissut sitä juuri samalla tavalla. Jääviilto lennähti maahan ja eloklaanilaisnaaras pakeni hänen kynsistään. Kuolonklaanilaissoturi kampesi itsensä nopeasti pystyyn ja syöksyi eloklaanilaisen perään. Kissa jatkoi matkaansa taas kohti piikkihernetunnelia.
”Minähän sanoin ettet sinä mene minnekään!” Jääviilto murisi hampaat irvessä ja juoksi kissan perään. Kolli nappasi hampaillaan pakenevan kissan hännästä ja riuhtaisi sitä kovalla voimalla taaksepäin. Naaras vingahti kivusta ja Jääviilto hyökkäsi hänen kimppuunsa.
”Apua! Apua!” naaraskissa parkui Jääviillon yrittäessä saada otetta hänestä. Eloklaanilainen rimpuili hyökkääjän otteessa ja yritti päästä pakoon, mutta voimakas soturi piteli naarasta aloillaan. Pienten hankaluuksien päätteeksi Jääviilto onnistui kääntämään naaraan selälleen. Kissa potki vimmatusti kaikilla käpälillään ilmaa, ja Jääviillolla oli kova työ väistellä soturin kynsiä. Kollisoturi virnisti tyytyväisenä, kun hän sai upotettua hampaansa kissan pehmeään vatsaan.
”Nyt sinä kuolet! Minä tapan sinut!” Jääviilto sähisi raivoissaan ja tunsi, miten kissan etukäpälät kietoutuivat soturin pään ympärille. Eloklaanilainen yritti taistella henkensä edestä, mutta hän oli aivan alakynnessä. Vain ihme – tai joku eloklaanilaisista – voisi enää pelastaa hänet.
//jos Laventeli tahtoo niin saa jatkaa :d
