Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto oli viipynyt parantajan pesässä jo kolme yötä. Hänen haavansa olivat parempaan päin, mutta edelleen pään kääntäminen kiristi ikävästi umpeutumaan alkaneita kaulan haavoja. Kollia hävetti viipyä niinkin pitkään parantajan pesällä, sillä se ei ollut hänen mielestään vahvan soturin paikka. Mutta ajatus siitä, että hän joutuisi kipeänä partioimaan saatika sitten saalistamaan, sai aikaan puistatuksen. Kolli oli antanut viime päivien aikana Hehkuaskeleen tasan kerran katsoa hänen haavaansa. Se oli ollut eilen, kun haava oli yllättäen alkanut inhottavasti kutista. Parantaja oli todennut sen olleen merkki siitä, että haava alkoi parantua. Parantaja kielsi soturia raapimasta kaulaansa kutinasta huolimatta, mutta se oli vaikeaa. Musta parantaja oli levittänyt haavalle jotakin salvaa, joka oli auttanut pahimpaan kutinaan.
Jääviilto oli seurannut etäämmältä, kuinka Henkäystähti oli nimittänyt koruttomin seremonioin Kyyhkypennun ja Virtapennun oppilaiksi. Punaturkkinen soturi ei edelleenkään pitänyt pennuista, jotka kuvittelivat itsestään ihan liikoja. Mutta Jääviilto joutuisi viettämään Virtatassuksi nimitetyn oppilaan kanssa enemmän aikaa kuin hän oli kuvitellut, sillä päällikkö meni ja nimitti hänet kollin oppilaaksi! Jääviilto oli pöyristynyt. Ensin päällikkö oli antanut varapäällikön paikan Jääviillon sijaan Pimentovarjolle, ja nyt hän antoi kollille koulutettavakseen koko klaanin kamalimman pennun!
Raivo leimahti punaturkkisen kissan sisällä, kun tämä talsi kokouksen jälkeen Henkäystähden puheille. Kolli ilmaisi suoraan, ettei halunnut Virtatassua kontolleen. Siinä samassa myös itse paholainen – eli toisin sanoen Virtatassu – saapui paikalle, eikä naaraskaan ollut tyytyväinen päällikön valintaan. Päällikkö kuunteli ilmeettömänä kaksikon valitusta, ja kun molemmat viimein vaikenivat, avasi Henkäystähtikin suunsa:
”Minä en välitä siitä, mitä te tahdotte. Klaanissa soturit kouluttavat oppilaita ja päällikkö päättää, kuka kenetkin saa mestarikseen. Teidän tehtäviinne ei kuulu päällikkönne valintojen kyseenalaistaminen. Onko tämä selvä?”
Jääviilto siristi jäänsinisiä silmiään ja mulkaisi inhoten Virtatassua. Kolli tiesi, että Henkäystähden vastustaminen heikentäisi vain hänen asemaansa soturina, joten hän joutui myöntymään jälleen kerran. Sen hän tiesi, ettei tekisi koulutuksesta helppoa Virtatassulle. Oppilas saisi katua, että oli koskaan pentuna puhunut Jääviillolle tai edes syntynyt Kuolonklaaniin.
”On”, naaras ja kolli vastasivat yhtä aikaa, ja päällikkö nyökkäsi kylmä ilme kasvoillaan. Sanaakaan sanomatta Henkäystähti kääntyi ja lähti tiehensä. Jääviilto käänsi vihaisen katseensa Virtatassuun.
”Minä lupaan, että elämäsi tulee olemaan tästä päivästä eteenpäin aivan kammottavaa. Kannattaa levätä kun vielä voit, sillä sitten kun minä olen toipunut, toivot, ettet olisi edes syntynyt tähän klaaniin”, kolli kumartui oppilaan puoleen murahtaen.
//Virta?
