Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto käveli Virtatassun edellä ulos leiristä ja päätti suunnata Lehtikuusilaaksoon. Soturi halusi kävellä laaksoon ja muistella hetkeä, jolloin hän – apunaan pari muuta kuolonklaanilaista – oli surmannut Punatähden. Jääviilto tiesi, että hän oli tehnyt suurimman työn entisen päällikön tappamisessa. Mikäli siitä olisi muille voinut kertoa, punaturkkinen soturi olisi huutanut aika päivää sitten kaikille, miten hän tappoi päällikön tuosta noin vain. Se jos jokin saisi muut pelkäämään ja kunnioittamaan häntä.
Jääviilto vilkaisi perässään kulkevaa raidallista oppilasta ja päätti vain kiusatakseen kiristää tahtiaan. Kollin kävely muuttui juoksuksi ja hän virnuili tyytyväisenä huomatessaan, ettei nuorempi naaras pysynyt lainkaan mestarinsa perässä.
”Vauhtia!” Jääviilto hoputti ja antoi välimatkan kaksikon välillä kasvaa monen ketunmitan pituiseksi. Jääviilto pysähtyi vasta Lehtikuusilaakson läheisyydessä. Virtatassulla meni hetki saada mestarinsa kiinni taas. Harmaa naaras hengitti raskaasti ja katsoi ärsyyntyneenä mestariaan, mutta Jääviilto ei antanut nuorukaiselle suunvuoroa – ei sillä että Virtatassu olisi edes kyennyt hengästymiseltään edes puhumaan.
Soturi johdatti nuoren naaraan Lehtikuusilaaksoon loivaa alamäkeä pitkin. Samaisessa kohdassa Punatähti oli yrittänyt pakoon epäonnistuen siinä. Jääviilto jatkoi matkaa syvemmälle laaksoon. Lehtikuuset heidän ympärillään olivat pudottaneet havunsa ja aluskasvillisuus oli suorastaan surkea näky.
Päästessään pienelle aukiolle, joka sattui olemaan samainen jonne oppilasikäiset erakonkuvotukset olivat aiemmin majoittuneet, Jääviilto pysähtyi.
”Eiköhän aloiteta”, kolli murahti, ”sinä aloitat hyökkäämällä minun kimppuuni. Me taistelemme sitten kynnet esillä, mutta saatan vähän antaa sinulle armoa, kun olet tuollainen raukkaparka – tai sitten en.” Virtatassu luimisti korviaan ja katsoi Jääviiltoa inhoten.
”Unohdit varmaan, että nämä ovat minun ensimmäiset harjoitukseni. Tiesitkö, että mestarin kuuluu opettaa taisteluliikkeitä oppilaalleen?” naaras siristi sinivihreitä silmiään. Jääviilto pyöräytti silmiään turhautuneena.
”Olet koko pienen ikäsi kehuskellut omalla mahtavuudellasi, joten kyllä minä ajattelin, ettet sinä mitään ohjeita tarvi. Ala hyökätä, kirppukasa!” soturi käskytti oppilastaan tyytyväisesti virnuillen.
//Virta?
