Jääviilto
Pimentotähden puhuessa Jääviilto tunsi voimakkuuden tunteen ja kunnianhimon paisuvan hänen sisällään. Hänen kasvojaan koristi hieman yllättynyt, mutta innostunut virne Pimentotähden lopettaessa puhumisen.
”Kyllä me olemme hyökkäämässä”, naaras oli päättänyt puheenvuoronsa. Jääviilto oli alkanut pitää Pimentotähdestä aina vain enemmän. Hän piti siitä, että musta naaras tuntui kunnioittavan häntä. Se, että oli oletus, että Jääviilto lähtisi mukaan Eloklaanin leiriin, kohensi kollin loputonta itseluottamusta vain entisestään.
”Pakko myöntää, että suunnitelmasi on erinomainen”, punaturkkinen kolli nyökytteli päätään. Hän koki olevansa täynnä energiaa. Klaanin elämä olikin ollut jo kuiden ajan aivan liian tylsää. Jääviilto kaipasi toimintaa, perusarki ei vain tuntunut sopivan hänelle. Pieni taistelu vihollisklaanin kanssa toisi mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeen. Kun kolli kävi mielessään läpi Pimentotähden aiempia sanoja, hänen ilmeensä vakavoitui.
”Minähän olen aina sanoissani tarkka”, kolli tuhahti, ”niin tarkka ainakin kuin tarvii. Miksi sanoa jotain, joka ei ole totta? Jos joku ei kestä kuulla totuutta, se ei ole minun ongelmani.”
Pimentotähti pudisteli päätään kasvoillaan mitäänsanomaton ilme.
”Jos aiot alkaa haastamaan Eloklaanin leirissä riitaa, en voi ottaa sinua mukaan”, päällikkö ilmoitti rauhallisella äänellä. Jääviilto kurtisti ärsyyntyneenä kulmiaan.
”Älä jaksa olla hiirenaivo. Sehän tekisi sinusta aivan typerän näköisen, jos lompsisit Eloklaanin leiriin yksin tai jonkun tavallisen, vähäpätöisen soturin kanssa. Sinä tarvitset minun silmiäni. Minä voin toimia silminäsi sillä välin, kun sinä juttelet Korppitähden kanssa. Voin vaikka pitää suuni kiinni, jos kukaan ei aloita keskustelua kanssani. Minä selvitän paljonko eloklaanilaisia on ja silmäilen heidän kuntoaan hieman”, Jääviilto murahti ja katsoi haastavasti päällikköään. Hän inhosi sitä, että joutui pidättelemään itseään ja omia sanojaan. Nykykissat olivat aivan liian herkkiä, kun eivät kestäneet kuulla totuuksia.
//Pimento?
